Bel canto

Wikipedia

Bel canto [bɛl ˈkanto] on italiaa ja tarkoittaa kaunista laulua. Termi kuvailee varsinkin italialaisessa oopperassa 1800-luvulla kukoistanutta laulutyyliä, joka korostaa mahdollisimman kaunista äänensävyä ja vokaalista virtuositeettia. Bel-canto -laululle ovat tyypillisiä korukuviot, juoksutukset, koko äänialueen hallinta ja dynaamiset tehokeinot.

• Ahtaimmassa merkityksessään bel canto on ainoastaan lyyrisen laulun taidetta, siis laulua, jota laulusolistit ovat harjoittaneet oopperassa aina 1600-luvulta 1900-luvulle saakka. Bel canto antoi arvon tulkitsijoiden vokaalisille kyvyille useinkin näyttelemistaidon kustannuksella. Bel canto -laulajan tuli esitellä hämmästyttävää teknistä valmiutta sekä erilaisia huippusuorituksia: korkeita ääniä, trillejä, pitkiä kadensseja, improvisaatioita jne. Nämä olivat bel canton tyylipiirteitä vähintäänkin 1600-luvulta aina 1700-luvulle asti.

• Tyypillisin bel canto -oopperoiden aika lienee 1800-luvun alkupuoli, vaikka termi itsessään ei tullut yleiseen käyttöön kuin vasta 1800-luvun puolivälissä. Tämän bel canton huippukauden säveltäjänimet ovat Gioacchino Rossini, Gaetano Donizetti ja Vincenzo Bellini, myöhemmin traditiota kehittivät omaan suuntaansa mm. Giuseppe Verdi, Giacomo Puccini, Ruggero Leoncavallo ja Pietro Mascagni.

• Sopraanot Maria Callas ja Joan Sutherland ovat ehkä kaikkein tunnetuimmat bel canto -laulajat sodanjälkeisenä aikana. Tunnettuja nykyisiä bel canto -tenoreja ovat mm. Raul Gimenez, Juan Diego Flórez ja William Matteuzzi.

[muokkaa] Lähteet

• Mathilde Marchesi: Bel Canto: A Theoretical and Practical Vocal Method. Dover (1970) ISBN 0-486-22315-9
• James A. Stark: Bel Canto. University of Toronto Press (2003) ISBN 0-8020-8614-4
• Leonardo Ciampa: The Twilight of Belcanto. AuthorHouse, (2005) ISBN 1-4184-5956-9
• Cornelius L. Reid: Bel Canto: Principles and Practices. Joseph Patelson Music House (1950) ISBN 0-915282-01-1