Nitroglyseriini (räjähde)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee räjähdysainetta. Aineen käytöstä lääkkeenä katso artikkeli nitroglyseriini.
Nitroglyseriini

Nitroglycerin-2D-skeletal.png

Tunnisteet
Muut nimet nitroglyseroli
glyserolitrinitraatti
1,2,3-propaanitriolitrinitraatti
CAS-numero 55-63-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava C3H5(NO3)3
C3H5N3O9
Moolimassa 227,0872 g/mol
Ulkomuoto kirkas keltainen/väritön öljymäinen neste
Sulamispiste 13,2 °C (286,2 K)
Kiehumispiste 245 +/- 5 °C (laskettu todennäköinen), alkaa hajota 50 °C ja räjähtää 218 °C
Tiheys 1,59 kg/dm3
Liukoisuus veteen huono, asetoniin sekä moniin muihin liuottimiin hyvin

Nitroglyseriini (eli nitroglyseroli, glyserolitrinitraatti, glyseryylitrinitraatti, 1,2,3-propaanitriolitrinitraatti), glyserolin trinitraatti, (C3H5(ONO2)3) on nestemäinen, väritön ja räjähdysherkkä aine, jota valmistetaan nitraamalla glyserolia typpihapon ja rikkihapon seoksella. Mikäli käytetään hyvin vahvaa (savuavaa) typpihappoa, rikkihappo ei ole välttämätön.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitroglyserolin keksi kemisti Ascanio Sobrero vuonna 1847 Torinon yliopistolla. Se on edelleen tehokkaimpia tunnettuja räjähteitä. Nitroglyseroli on teholtaan suurempi kuin esimerkiksi trinitrotolueeni (TNT) ja hyvin lähellä pentaerytritolitetranitraattia (PETN).

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räjähdysaineeksi nitroglyseriiniä käytetään muun muassa piimaahan imeytettynä dynamiittina ja esimerkiksi dinitrotolueeniin sekoitettuna. Nitroglyserolia käytetään myös sydänlääkkeenä (nitrolääkkeet, nitroglyseriini). Kordiitti eli "savuton ruuti", joka on tuliaseissa käytetty ajoaine, sisältää yleensä nitroglyserolia nitroselluloosaan ja stabilointiaineisiin sekoitettuna. Aineen aikaisempi yleisesti käytössä ollut nimi on nitroglyseriini. Nitroglyserolilla on useita detonaationopeuksia. Tästä syystä pieni määrä voi räjähtää hitaammalla nopeudella, jos sitä isketään varovasti esimerkiksi vasaralla. Nitroglyserolin maksimaalinen räjähdysnopeus on noin 7700 m/s.

Nitroglyseroli räjähtää melko herkästi iskusta. Suodatinpaperiin imeytettynä se räjähtää, jos kahden kilogramman paino pudotetaan sen päälle 8-10 senttimetrin korkeudesta (Bureau of Mines -tyyppinen vasaratesti). Myös lämpötilan äkillinen nousu aiheuttaa räjähdyksen. Nitroglyserolimolekyyli sisältää riittävästi happea, jotta molekyyli voi polttaa itse itsensä täydellisesti vedeksi, typeksi ja hiilidioksidiksi. Itse asiassa molekyylin happitasapaino on hieman positiivinen, minkä takia nitroglyserolia voidaan tehokkaasti käyttää seoksina hieman vähemmän happea sisältävien räjähteiden kanssa.

Tyypillinen demonstraatio nitroglyserolin suuresta räjähdystehosta tehdään yhdellä pisaralla ainetta lämmittämällä se nopeasti tai esimerkiksi pudottamalla se kuumalle levylle. Demonstroitaessa on syytä ottaa huomioon, että jo yhden gramman detonaatio saattaa aiheuttaa läsnä oleville pysyvän kuulonmenetyksen, jos ei asiallisia suojavarusteita käytetä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitroglyserolin valmistus vaatii happoseoksen jäähdyttämistä ja aikaa. Valmistus huoneenlämmössä on mahdollista, mutta hyvin vaarallista ja hidasta. Vahinkojen välttämiseksi myös jäähaudetta kaytettäessä glyseroli tulee lisätä tippa kerrallaan. Jos lämpötila nousee liian korkeaksi, happoseos roiskuu ympäri laboratoriota ja saattaa jopa räjähtää (etenkin jos on kyse suurehkoista määristä). Huonosti neutraloitu (nitraushapon jäänteitä sisältävä) nitroglyseroli saattaa olla erittäin herkkää ja vaarallista; toisaalta sitä ei kuitenkaan saa luotettavasti räjähtämään sytyttämällä, vaan detonoimiseen tarvitaan jonkinlainen nalli. Tästä syystä nitroglyseriiniä ei tule edes yrittää valmistaa itse, vaan sen valmistus voi tapahtua turvallisesti ainoastaan teollisesti.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hazard E.svg Hazard T.svg Hazard N.svg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davis, Tenny L, Chemistry of Powder and Explosives.