Nikolai Japanilainen
| Pyhä Nikolai Japanilainen | |
|---|---|
 Nikolai Kasatkin. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. elokuuta 1836 (J: 1.elokuuta) Smolenskin kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 16. helmikuuta 1912 (75 vuotta) (J: 3. helmikuuta) Tokio, Japani |
| Titteli | Tokion arkkipiispa |
| Muut tiedot | |
| Seuraaja | Sergius |
Nikolai Japanilainen, syntymänimeltään Ivan Dimitrovits Kasatkin ((ven. Иван Дмитриевич Касаткин) oli venäläissyntyinen ortodoksinen pappi, munkki, piispa ja pyhä. Hän toi ortodoksisen kristinuskon Japaniin ja perusti Japanin ortodoksisen kirkon. Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi hänet pyhäksi vuonna 1970 ja hänestä käytetään arvonimiä Japanin valistaja sekä apostolienvertainen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ivan Kasatkin syntyi maalaiskylässä Smolenskin kuvernementissa vuonna 1836. Hänen isänsä oli diakoni ja hän kävi kouluaan ankeassa oppilaitoksessa, joka oli tarkoitettu papiston lapsille. Ivan oli kuitenkin älykäs ja iloinen ja menestyi opinnoissaan niin hyvin, että hän pääsi vapaaoppilaaksi Pietarin hengelliseen akatemiaan. Neljännellä vuosikurssilla hän huomasi ilmoituksen, jossa haettiin pappia Japanin Hakodatessa sijaitsevan Venäjän konsulaatin kirkkoon. Samana iltana ollessaan vigiliassa hän koki Jumalan kutsuvan häntä lähetystyöhön Japaniin. Saatuaan opintonsa päätökseen hän vihkiytyi munkiksi ottaen nimen Nikolai. Jo samalla viikolla hänet vihittiin diakoniksi ja papiksi.[1]
Elämäntyö Japanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matkustaessaan Siperian kautta Japaniin hän tapasi piispa Innokentin, tulevan Moskovan metropoliitan, joka antoi hänelle hyödyllisiä neuvoja sekä siunauksensa. Nikolai saapui Hakodateen kesäkuussa 1861. Työkenttä osoittautui pian paljon luultua hankalammaksi. Japani oli vasta vähän aikaa sitten avautunut ulkomaalaisille, ja näihin sekä kristinuskoon suhtauduttiin avoimen vihamielisesti. Kristinuskoon kääntyminen oli kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla ja ulkomaalaisia heiteltiin kivillä ja heitä saatettiin tilaisuuden tullen sivaltaa sapelillakin.[1]
Nikolai alkoi opiskella japanin kieltä ja kahdeksan vuoden opintojen jälkeen hän osasi puhua sitä kuin syntyperäinen japanilainen. Hän myös perehtyi maan historiaan ja kirjallisuuteen. Vähitellen hän myös alkoi viranomaisten uhkauksista välittämättä levittää kristillistä uskoa paikallisten keskuuteen. Eräs ensimmäisiä käännynnäisiä oli miekkailua Venäjän konsulin pojalle opettava Savabe, joka puolestaan kertoi kristinuskosta ystävälleen lääkäri Sakaille. Lainsäädäntö esti laajamittaisen lähetystyön, mutta Nikolai pyrkikin lukumäärän sijaan kasvattamaan kääntyneistä todellisia ja rohkeita kristittyjä. Savaben ja Sakain avustuksella hän onnistui kokoamaan viidentoista japanilaisen kristityn yhteisön.[1]
Vuonna 1873 kristinuskon vastaiset lait kumottiin ja kristillisen sanoman julistaminen vapaasti Japanissa tuli mahdolliseksi. Jo neljä vuotta aiemmin Nikolai oli vieraillut Venäjällä anomassa lähetysaseman perustamista Japaniin ja lähetysasema olikin avattu vuonna 1870. Niinpä heti lainsäädännön vapauduttua aloitettiin julkinen ortodoksisen uskon julistaminen ja Hakodatessa siihen asti salaisesti toiminut nuori kirkko alkoi kasvaa ja vahvistua. Samalla toiminnan keskus siirtyi Tokioon. Ympäri Japania rakennettiin kirkkoja, toimitettiin jumalanpalveluksia, pidettiin luentotilaisuuksia ja avattiin kouluja. Ensimmäinen japanilainen vihittiin papiksi vuonna 1875. Venäjän pyhä synodi huomioi Nikolain toiminnan menestymisen ja kutsui tämän vuonna 1880 Venäjälle piispaksi vihkimistä varten. Tämä oli toinen ja samalla viimeinen kerta, kun Nikolai vieraili kotimaassaan Japanista käsin. Elämänsä viimeiset 32 vuotta hän pysyi Japanissa.[1]
Nikolai perusti pappisseminaarin kouluttaakseen japanilaista papistoa. Hän valvoi seminaarin toimintaa tarkasti elämänsä loppuun asti ja tunsi jokaisen oppilaan nimeltä. Seminaarissa opetettiin teologisia aineita sekä venäjää, japania sekä kiinaa. Tämän tarkoituksena oli turvata hengellisen kirjallisuuden kääntäminen paikallisille kielille. Ortodoksisen kirjallisuuden puute vaikeutti suuresti kristillisen uskon opettamista japanilaisille ja käännöksiä syntyi hitaasti. Nikolai ahersikin muun työnsä ohella jatkuvasti käännöstyön parissa. Vuosien varrella hän käänsi japaniksi miltei koko Raamatun sekä keskeiset ortodoksiset jumalanpalveluskirjat kuten Oktoekhoksen, Triodionin, Pentekostarionin ja Mineat. Tämän työn ansiosta ortodoksiset jumalanpalvelukset oli mahdollista toimittaa kokonaisuudessaan japaniksi. Lisäksi hänen johdollaan käännettiin parhaimpien venäläisten teologien teoksia. Nikolain tarkoituksena oli alusta lähtien saada aikaan aito paikalliskirkko, jossa käytettäisiin japanin kieltä ja joka nousisi Japanin kansan keskuudesta. Tämä siitä huolimatta, että Nikolai välitti perustamalleen kirkolle myös venäläiset liturgiset tavat ja perinteet. Nuorta kirkkoa haastoivat paitsi perinteiset uskonnot myös japanilaiset kunniasäännöt, jotka pitivät esimerkiksi kristinuskon käskyä rakastaa vihollista raukkamaisena.[1]
Huolimatta taloudellisista vaikeuksista sekä vihamielisyydestä Nikolai sai toteutettua hartaan toiveensa ja rakennutti Tokioon upean ortodoksisen katedraalin, jota kansa kutsui Nikolain taloksi (Nikolai-do). Sen yhteyteen sijoitettiin hiippakuntakeskus, pappisseminaari, naisopisto ja kirjapaino. Nikolai kykeni toteuttamaan perustamassaan kirkossa sellaisia ihanteita, jotka Venäjällä tultaisiin hyväksymään vuosien 1917-1918 kirkolliskokouksessa, mutta jotka vallankumouksen vuoksi jäisivät siellä toteutumatta. Näihin kuuluivat eritoten yhteisöllisyyden ihanne sekä pappien valinta vaalilla. Nikolai pyrki itse olemaan avoin ja kaikkien tavoitettavissa. Hän piti päiväkirjaa koko elämänsä ajan, ja sille kertyikin kokoa peräti 30 niteen verran. Vaikeina aikoina se toimi myös hänen ystävänään.[1]
Venäjän–Japanin sodan syttyessä vuonna 1904 Nikolai joutui vaikeaan tilanteeseen, jossa hän osoitti suurta harkintaa. Hän kehotti japanilaisia pappeja täyttämään velvollisuutensa isänmaataan Japania kohtaan ja rukoilemaan menestystä Japanin armeijalle. Henkilökohtaisesti hän kuitenkin koki, ettei voinut osallistua sodan aikana jumalanpalveluksiin, sillä hän olisi niissä joutunut rukoilemaan omaa maataan Venäjää vastaan. Hän ei kuitenkaan palannut Venäjälle vaan pysyi seurakuntalaistensa kanssa, vaikka jääminen pois jumalanpalveluksista oli hänelle raskasta.[1]
Elämänsä lopulla Nikolai oli saanut osakseen laajan kunnioituksen japanilaisten, myös ei-kristittyjen, parissa. Maallisetkin sanomalehdet saattoivat kirjoittaa hänestä "pyhänä arkkipiispana". Hän toimi myös esikuvana vasta kristinuskoon kääntyneille japanilaisille.[1]
Vuoden 1911 lopulla Nikolai sairastui ja seuraavan vuoden tammikuussa hän joutui sairaalaan. 3. helmikuuta 1912 juliaanisen kalenterin mukaan hän kuoli päästyään sitä ennen osalliseksi kirkon sakramenteista.[1]
Jälkivaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japanilaiset ortodoksit olivat jo Nikolain eläessä kunnioittaneet häntä omana apostolinaan ja tämän haudasta tuli heti pyhiinvaelluskohde. Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi Nikolain vuonna 1970.[1] Hänen muistopäivänsä on vanhan ajanlaskun mukaisesti 3. helmikuuta ja uuden ajanlaskun mukaisesti 16. helmikuuta. Pyhänä hänestä käytetään arvonimiä apostolienvertainen sekä Japanin valistaja.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Apostolienvertainen Nikolai, Japanin arkkipiispa ja valistaja Suomen ortodoksinen kirkko. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 17.8.2018.
- ↑ Orthodox Calendar Orthodox Christianity. Viitattu 17.8.2018. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
