Niilo Pielinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niilo Pielinen, lokki ja kissa. Copyright Marsu by Franquin

Niilo Pielinen (Gaston Lagaffe) on belgialaisen sarjakuvantekijän Andre Franquinin vuonna 1957 Spirou-lehteen luoma sarjakuvahahmo. Gaffe tarkoittaa ranskaksi kömpelystä.

Pielinen on Ranskassa hyvin suosittu. Franquin piirsi Niilo Pielistä kuolemaansa saakka vuoteen 1997, tosin epäsäännöllisesti 1980-luvun alusta.

Pielisen työnkuva Journal de Spiroussa on aina ollut hieman epäselvä, mutta usein hänen työnään oli postin läpikäyminen minkä ohella hän on pitänyt huolta ainakin arkistosta. Suuren osan työajastaan hän käyttää "hupaisiin pikku kokeisiinsa." Niilo ja hänen lemmikkinsä (kissa ja naurulokki) estävät myös toistuvasti Fantasiota ja häntä myöhemmin Niilon esimiehenä seurannutta Kursiota (Léon Prunelle) allekirjoittamasta sopimusta johtaja Pappenskiöldin (Monsieur Demesmaeker) kanssa. Tilintarkastaja Alakielo (Monsieur Boulier) tekee toistuvasti käyntejä toimistoon ja hän onkin suositellut kustannusjohtajalle työntekijöille vaarallisen työn lisää.

On arvoitus, miksi Pielistä ei ole erotettu; se tosin saattaa johtua siitä, ettei häntä liene koskaan virallisesti palkattukaan.lähde? Niilo vain asettui taloksi toimitukseen, koska lehti julkaisi hänen seikkailujaan sarjakuvina. Pielinen seurustelee sihteeri Johannan (Mademoiselle Jeanne) kanssa. Pielisen tunnetuin keksintö on soittoväline pielofoni, kieli- ja puhallinsoittimen yhdistelmä, jonka vähäinenkin soitto aiheuttaa esineissä ja rakenteissa valtavan resonoinnin saaden ikkunat särkymään, katot romahtamaan ja lentokoneet suistumaan reitiltään.

Ranskaksi Niilo huudahtaa aina hämmästyneenä "M'enfin!", suomeksi se on usein käännetty "No mutta!"

Vuonna 1981 Ranskassa tehtiin Niilo Pielinen -elokuva Fais gaffe à la gaffe! Sen ohjasi Paul Boujenah ja Roger Mirmont näytteli Pielistä. Elokuva ei menestynyt.

Suomessa on julkaistu myös parodia-albumi Niilo Pöljänen (Semic 1991).

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksisivuisia, yleensä lehtien kolmanneilla sivuilla:

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Semicin julkaisema sarja 1987–96
  1. Pieleen menee
  2. No mutta, Niilo!
  3. Kaikenkarvaisia keksintöjä
  4. Jo tärppäsi, Niilo!
  5. Eläimellistä menoa
  6. Nero nukkuu...
  7. Toimituksen tuholainen
  8. Kolossaalinen koheltaja
  9. Pelastukoon ken voi!
  10. Lintsari vailla vertaa
  11. Juoksupojasta terroristiksi
  12. Pielisen pikavoitto
  13. Toivoton tapaus. (Le bureau des gaffes en gros, 1972.) Suom. Vesa Nykänen. Tampere: Semic, 1993. ISBN 951-876-285-6.
  14. Kenelle kellot soivat, Niilo?
  15. Vaarallinen neropatti
  16. Ampu tulee
  17. Passipoliisin painajainen
  18. Keksijöiden kuningas

Kootut stripit:

Muissa

Muissa albumissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Trumf-sarja n:o 9: Viiruhännät: Villiä vauhtia viidakossa (1973, Semic), lisätarinassa nimellä "Vinksu ja Vonksu". Tietävästi ensiesiintyminen Suomessa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]