Nicolas Boileau

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hyacinthe Rigaud, Nicolas Boileau

Nicolas Boileau, myös Nicolas Boileau-Despréaux ja Boileau (1. marraskuuta 1636 Crosne tai Pariisi13. maaliskuuta 1711 Pariisi), oli ranskalainen runoilija, kirjailija, kriitikko ja juristi, jota kutsutaan ”Parnasson lainsäätäjäksi” (ransk. Législateur du Parnasse) ja joka valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boileau syntyi viidentenätoista lapsena kaikkiaan kuudentoista lapsen perheeseen. Hänen isänsä toimi Pariisin parlamentin suuren kamarin kirjurina, ja näin hän jo nuorella iällä tavallaan joutui lakitiedon lumoon. Hänen vanhempia veljiään olivat Gilles Boileau, joka myös oli Ranskan akateemian jäsen, sekä Jacques Boileau, joka kirjoitti nimimerkin suojissa.

Hänen koulunkäyntinsä viivästyi sairauksien ja yleisen heikkouden tähden. Aluksi hän opiskeli Harcourt'issa mutta vasta opiskellessaan Beauvais'ssa hän osoitti suurta kiinnostusta ja intohimoa antiikin suurten runoilijoiden lukemiselle.

Oikeutta ja teologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicolas Boileau hyväksyttiin oikeuden avustajaksi 4. syyskuuta 1656, mutta hän kyllästyi nopeasti tehtäväänsä. Työskenneltyään jonkin aikaa oikeudessa hänellä olisi ollut mahdollisuus saada hyväksyminen asianajajaksi, mutta hänellä olisi ollut odotettavissa suuri tulevaisuus ja perheen sisällä tulevaisuudesta luopuminen aiheutti suuren skandaalin. Etenkin hänen lankonsa Dongois, joka itsekin oli kanslisti, julisti, että hänestä ei koskaan tulisi elämässään muuta kuin kurjimus.

Boileau aloitti kuitenkin Sorbonnessa teologian opinnot, jotka nekään eivät aluksi sujuneet ennakko-odotusten mukaisesti. Boileau sai isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1657 itselleen pienen Saint-Paternen-luostarin vuokratulot, jotka kohosivat vuodessa 800 livreen. Se mahdollisti vaatimattoman elämisen ja omistautumisen runoudelle. Skolastiikka ei kuitenkaan enää kiinnostanut häntä, vaan hän omistautui kokonaan Horatiukselle ja runoudelle.

Kuninkaan suojelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boileau oli kuninkaan rakastajattaren Madame de Montespanin suojatti, ja Montespan esitteli runoilijan kuninkaalle vuonna 1674. Ansioillaan hän pääsi kuninkaan suojelukseen ja sai 2000 livren eläkkeen, oikeuden painattaa teoksiaan ja kunnian työskennellä Racinen kanssa kirjoitettaessa suurta ylistystä suurelle hallintokaudelle. Hänet nimitettiin yhtä aikaa Racinen kanssa Ludvig XIV historiankirjoittajiksi. Vuonna 1684 hänen valittiin Ranskan akatemiaan ja seuraavana vuonna myös jäseneksi Académie des inscriptions et médailles -akatemiaan. Racinen kuoleman jälkeen Boileau kävi enää harvoin hovissa ja poistui harvoin Auteuilin pakopaikastaan, jossa hän vastaanotti vain harvoja kristillisiä filosofiystäviään.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Les Satires (1660–1668).
  • Épîtres (1669–1695).
  • L’Art poétique (1674)
  • Traité du sublime (1674) Gallica
  • Le Lutrin (1674–1683)
  • Dialogue sur les héros de roman (1688)
  • Réflexions critiques sur Longin (1694–1710)
  • Lettres à Charles Perrault (1700)
  • Œuvres de Boileau (1740)
  • Correspondance avec Brossette (1858)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Claude Bazin de Bezons
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 1
1684–1711
Seuraaja:
Jean d'Estrées