Natriumvolframaatti
| Natriumvolframaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Na2WO4 |
| Moolimassa | 293,82 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 698 °C[1] |
| Tiheys | 4,179 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen |
575 g/l (1 °C)[1] 742 g/l (25 °C)[2] |
Natriumvolframaatti (Na2WO4) on natrium- ja volframaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa metallisen volframin ja muiden volframiyhdisteiden valmistamiseen, katalyyttinä, polttokennoissa ja tekstiiliteollisuudessa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa natriumvolframaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen. Natriumvolframaatti muodostaa kidevedettömän muodon lisäksi myös kidevedellisen dihydraatin (Na2WO4·2H2O,CAS 10213-10-2). Kidevesi poistuu rakenteesta, kun yhdistettä kuumennetaan noin 100 °C:n lämpötilaan. Natriumvolframaatin vesiliuokset reagoivat happojen kanssa muodostaen volframihappoa.[1][3][4][5]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillisesti natriumvolframaattia valmistetaan kuumentamalla volframin malmeja kuten wolframiittia tai scheeliittiä natriumkarbonaatin kanssa. Myös volframitrioksidin ja natriumhydroksidin tai natriumkarbonaatin välistä reaktiota voidaan käyttää. Jälkimmäistä tapaa käytetään erityisesti vedettömän natriumvolframaatin valmistukseen.[1][3][4][5]
- WO3 + Na2CO3 → Na2WO4 + CO2
Natriumvolframaattia käytetään välituotteena volframin valmistuksessa. Natriumvolframaatti uutetaan vesiliuoksestaan kerosiinia, tertiäärisiä amiineja esimerkiksi trioktyyliamiinia ja isodekanolia sisältävällä liuotinseoksella. Muodostuva liuos stripataan ammoniakkiliuoksella ammoniumparavolframaatiksi tai siitä tehdään ammoniumparavolframaattia ioninvaihdon avulla. Yhdisteestä valmistetaan veteen liukenemattomia volframiyhdisteitä kuten volframihappoa, kalsiumvolframaattia ja eräitä esimerkiksi painomusteissa käytettäviä volframipohjaisia väriaineita. Muita käyttökohteita ovat polttokennojen elektrodien valmistus, ruostumattoman teräksen valmistus, palonestoaineena tekstiileissä, hapetuskatalyyttinä orgaanisissa synteeseissä, tupakan suodattimissa ja analyyttisessä kemiassa virtsahappopitoisuuden määrittämiseen.[1][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 433–434. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–91. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.2.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas W. Penrice: Tungsten Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 24.2.2016
- ↑ a b c Erik Lassner, Wolf-Dieter Schubert, Eberhard Lüderitz & Hans Uwe Wolf: Tungsten, Tungsten Alloys, and Tungsten Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 24.2.2016
- ↑ a b c Erik Lassner,Wolf-Dieter Schubert: Tungsten, s. 153–154. Springer, 1999. ISBN 978-0-306-45053-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.2.2016). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ChemBlink: Sodium tungstate (englanniksi)
- ChemBlink: Sodium tungstate dihydrate (englanniksi)