Mykerösavikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mykerösavikka
Chenopodium capitatum Strawberry Blite 2048px.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Savikkakasvit Chenopodioideae
Suku: Savikat Chenopodium
Laji: capitatum
Kaksiosainen nimi
Chenopodium capitatum
(L.) Ambrosi
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mykerösavikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mykerösavikka Commonsissa

Mykerösavikka (Chenopodium capitatum, syn. Blitum capitatum) on revonhäntäkasvien heimoon kuuluva yksivuotinen ruoho. Kypsinä sen pähkylähedelmät muodostavat huomiotaherättävän, marjamaisen rykelmän.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykerösavikka kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Mykerösavikka kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Kasvi on yleisväritykseltään vihreä ja lähes kalju. Varsi on tavallisesti pysty ja sen haarat ovat pitkiä. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia ja kookkaita, ja niiden lapa on kolmiomainen ja tiheään isohampainen. Ylimmät lehdet ovat lyhytruotisia ja lavaltaan keihäsmäisiä. Kukinnon yläosa on lehdetön ja katkonaisen tähkämäinen. Kukinnon sykeröt ovat lehtihankaisia, tiivitä ja niiden kukat ovat osin yhdiskasvuisia. Kukan kehä on 3–5-lehtinen ja se muuttuu pähkylän kypsyessä meheväksi ja violetinpunaiseksi. Mykerösavikka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Siemen on tavallisesti vaaka-asennossa, kooltaan 0,6–1 mm pitkä, pyöreä ja teräväreunainen.[2]

Laji muistuttaa hyvin paljon sen lähisukulaista marjasavikkaa (C. foliosum).[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa mykerösavikan päälevinneisyysalue ulottuu Etelä- ja Keski-Ranskasta Alppien alueen läpi Etelä-Saksaan ja -Puolaan sekä Balkanin pohjoisosiin. Satunnaisemmin lajia tavataan muun muassa Pyreneiden niemimaalla, Britteinsaarilla, Fennoskandian eteläosissa ja Länsi-Venäjällä. Aasiassa lajia kasvaa satunnaisesti Koilis-Turkissa, Kaukasuksen alueella sekä muutamalla alueella Keski-Aasiassa. Pohjois-Amerikassa mykerösavikka on laajalle levinnyt. Sitä tavataan Kanadan etelä- ja länsiosissa, suuressa osassa Alaskaa sekä Yhdysvaltojen länsi- ja pohjoisosissa.[3]

Suomessa mykerösavikkaa on tavattu muutamin paikoin Etelä-Suomesta sekä Oulun seudulla. Porin seudulla se on vakiintunut paikalliseen kasvilajistoon.[1][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykerösavikka on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas jota on tavattu lähinnä puutarhoista.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mykerösavikkaa on viljelty myös ravintokasvina.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 131.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 126, 131.
  3. a b Den virtuella floran: Smultronmålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Mykerösavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]