Mustat maalaukset

Malli ”mustien maalausten” mahdollisesta alkuperäisestä sijoittelusta Quinta del Sordon kahden allekkaisen huoneen seinillä. Alkuperäisiä sijainteja ei tiedetä varmasti.

Mustat maalaukset (esp. Pinturas negras) on yhteisnimitys neljälletoista maalaukselle, jotka espanjalainen taidemaalari Francisco de Goya maalasi vanhoilla päivillään vuosina 1820–1823 maaseutuasuntonsa Quinta del Sordon seinille. Nimitys viittaa sekä maalausten tummaan väriskaalaan että niiden synkkiin aiheisiin. Useat maalauksista esittävät ahdistavia ja painajaismaisia näkyjä, joista osa liittyy mytologiaan tai yliluonnollisiin tapahtumiin. Osa esittää rumannäköisiä ihmisiä.

Goya ei nimennyt ”mustia maalauksiaan” eikä jättänyt jälkeensä mitään selityksiä niiden aiheista tai sisällöstä. Ne tunnetaan nykyään seuraavilla nimillä: Una manola, Pyhiinvaellus San Isidron lähteelle (Peregrinación a la Fuente de San Isidro), Asmodea, Atropos/Kohtalot (Átropos/Las Parcas), Kaksintaistelu nuijilla (Duelo a garrotazos), Kaksi munkkia (Dos frailes), Pyhiinvaellus San Isidroon (La Romería de San Isidro), Noitasapatti/Suuri vuohipukki (El aquelarre/El Gran Cabrón), Kaksi syövää vanhusta (Dos viejos comiendo), Saturnus syö poikansa (Saturno devorando a un hijo), Judit ja Holofernes (Judit y Holofernes), Kaksi naista ja mies (Dos mujeres y un hombre), Lukeminen/Poliitikot (La lectura/Los políticos) ja Hautautuva koira (Perro semihundido).

Historia

Goya hankki Madridin lähellä Manzanaresjoen rannalla sijainneen nimellä Quinta del Sordo (”kuuron talo”) tunnetun talon omistukseensa vuonna 1819. Hän maalasi yhteensä neljätoista seinämaalausta talon kahteen huoneeseen, joista toinen oli ala- ja toinen yläkerrassa. Goya lienee aloittanut teosten maalaamisen vuonna 1820 parannuttuaan osittain vakavasta sairaudesta. Syyskuussa 1823 hän lahjoitti koko talon 17-vuotiaalle pojanpojalleen ja lähti pian sen jälkeen Espanjasta, joten maalausten on täytynyt valmistua tuohon ajankohtaan mennessä. ”Mustia maalauksia” ei ollut tarkoitettu julkisuuteen ja Goya maalasi ne öljyväreillä suoraan seinille. Töiden yksityinen ja henkilökohtainen luonne antoi hänelle suuren vapauden niiden sisällön suhteen.

”Mustista maalauksista” tehtiin 1820- ja 1830-luvuilla kaksi inventaariota, mutta ne pysyivät suurelle yleisölle tuntemattomina, kunnes ranskalainen Charles Yriarte julkaisi vuonna 1867 niiden kuvaukset Goyaa käsitelleessä kirjassaan. Vuonna 1873 ranskalainen liikemies Émile d’Erlanger osti Quinta del Sordon talon ja määräsi seinämaalaukset siirrettäviksi kankaalle. Teokset kärsivät pahasti siirtämisprosessin yhteydessä ja suuri osa alkuperäisestä maalista menetettiin. Siirtämisestä vastasi restauroija Salvador Martínez Cubells. Maalaukset olivat näytteillä Pariisissa vuonna 1878. Vuonna 1881 ne lahjoitettiin Espanjan valtiolle ja vuodesta 1889 ne ovat olleet näytteillä Madridin Museo del Pradossa. Alkuperäinen talo purettiin vuonna 1909.

Muun muassa saksalaiset ekspressionistit ja surrealistinen liike olivat sitä mieltä, että Goyan ”mustat maalaukset” muodostavat modernin taiteen alkupisteen.

Vuonna 2003 espanjalainen professori Juan José Junquera väitti, että ”mustat maalaukset” eivät olisikaan Goyan maalaamia, sillä hänen mukaansa Quinta del Sordon yläkerta olisi rakennettu vasta Goyan kuoleman jälkeen. Hänen arvelunsa mukaan teokset olisikin maalannut taiteilijan poika Javier de Goya joskus myöhemmin.

Kuvagalleria

• 
  Saturnus syö poikansa
• 
  Hautautuva koira
• 
  Judit ja Holofernes
• 
  Kaksi naista ja mies
• 
  Lukeminen
• 
  Kaksi munkkia
• 
  Noitasapatti
• 
  Asmodea
• 
  Atropos/Kohtalot
• 
  Kaksintaistelu nuijilla
• 
  Pyhiinvaellus San Isidroon
• 
  Pyhiinvaellus San Isidron lähteelle
• 
  Kaksi syövää vanhusta
• 
  Una manola

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mustat maalaukset Wikimedia Commonsissa