Mustakiuru
| Mustakiuru | |
|---|---|
-cropped.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Isokiurut, Melanocorypha |
| Laji: | yeltoniensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melanocorypha yeltoniensis |
|
 |
|
| Katso myös | |
Mustakiuru (Melanocorypha yeltoniensis) on suurikokoinen kiuru, joka kuuluu varpuslintuihin.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 18–20,5 cm. Juhlapukuinen koiras on helppo tunnistaa kokomustasta höyhenpuvusta ja tukevasta kellertävästä nokasta. Naaras ja nuori lintu ovat harmaita, siivet tummemman harmaat. Laulu muistuttaa kiurun laulua, ollen kuitenkin vivahteikkaampaa.[2]
Sekä vanhoilla että nuorilla mustakiuruilla on täydellinen sulkasato loppukesällä ja alkusyksyllä.[3]
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustakiuru elää Kaakkois-Venäjällä ja Kazakstanissa. Kaakkois-Venäjän pesimäpopulaation koko on 4 000–7 000 paria. Sen kanta on elinvoimainen.[1] Se on osittaismuuttaja, jonka pohjoiset populaatiot muuttavat hieman etelämmäksi tai lännemmäksi. Vanhat koiraat kuitenkin pysyvät enimmäkseen reviireillään läpi vuoden.[4]
Mustakiuru on tavattu Suomessa toistaiseksi kahdesti: 24.3.1989 Joensuussa ja 8.4.1989 Korppoossa.[5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arot ynnä muut kuivat ruohostoiset avomaat vesistöjen läheisyydessä.[4]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa mättään suojassa. Munia on tavallisesti 4 tai 5. Muna painaa 4,34 g. Haudonta-aika on 15–16 päivää ja vain naaras hautoo.[4]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syö siemeniä ja lisääntymisaikana myös hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia eläimiä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Melanocorypha yeltoniensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut: sukupuolen ja iän määritys.
- ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||