Mustafa Cemilev
| Mustafa Cemilev | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Cemilev vuonna 2020 |
|
| Krimin tataarien medžlisin puheenjohtaja | |
|
1991–2013
|
|
| Edeltäjä | virka perustettu |
| Seuraaja | Refat Tšubarov |
| Verh'ovna Radan edustaja | |
|
1998–
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. marraskuuta 1943 Mižritštšia, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | ukrainalainen |
| Lapset | 3 |
| Tiedot | |
| Puolue | Euroopan solidaarisuus |
Mustafa Abdülcemil oğlu Cemilev (ukr. Мустафа Джемілєв, Mustafa Džemiljev; 13. marraskuuta 1943, Krim), myös sukunimellä Qırımoğlu ("Krimin poika"), on Ukrainan parlamentin jäsen vuodesta 1998 ja entinen Krimin tataarien medžlisin (krimintat. Qırımtatar Milliy Meclisi) puheenjohtaja.[1]
Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cemilev vietti lapsuutensa Uzbekistanin SNT:ssa, jonne suurin osa Krimin tataareista oli karkotettu vuonna 1944.[2]
Cemilev on naimisissa Safinar-nimisen naisen kanssa.[3] Parilla on kolme lasta.[4]
Ura aktivistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cemilev aloitti oli parikymppisenä mukana perustamassa Krimin tataareiden nuorisojärjestöä, joka kampanjoi sen puolesta, että vuonna 1944 karkotetut Krimin tataarit saisivat palata kotiin. Sen vuoksi hän menetti työnsä lentokonetehtaalla ja joutui pian KGB:n myötävaikutuksesta oikeuteen virallisesti asevelvollisuudesta kieltäytymisestä. Cemilev itse katsoi, että oikea syy oli Krimin tataarien oikeuksien puolesta kamppailu. Myöhempien syytteiden perusteella Cemilev joutui viettämään vankilassa 15 vuotta.[5]
Cemilev aloitti vuonna 1975 vankilassa nälkälakon, jota kesti 303 päivää. Häntä kuitenkin pakkosyötettiin tuona aikana putken kautta.[4]
Cemilev vapautui vankilasta vuonna 1983. Hän muutti vaimonsa ja lapsiensa kanssa Sakyn kaupunkiin Krimille, jossa hän ehti kuitenkin olla vain kolme päivää, ennen kuin perhe palautettiin Uzbekistaniin, jossa Cemilev työskenteli lukkoseppänä ja sekatyömiehenä.[4]
Poliittinen ura Ukrainassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Krimin tataarien medžlis perustettiin kesäkuussa 1991, ja Cemilev valittiin sen puheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2013, jolloin hänen seuraajakseen tuli Refat Tšubarov.[6]
Cemilev valittiin Verh'ovna Radaan ensimmäisen kerran vuonna 1998[2] ja uudestaan vuoden 2019 vaaleissa Euroopan solidaarisuus -puolueen listoilta.[7][8]
Kun Venäjä järjesti vuonna 2014 vilpillisen kansanäänestyksen Krimin liittämisestä itseensä, Cemilev oli tuolloin Ankarassa. Hän päätyi pitämään Turkin ulkoministerin Ahmet Davutoğlun kanssa lehdistötilaisuuden, jossa molemmat ilmaisivat kantansa kansanäänestystä vastaan ja totesivat sen olevan laiton.[9]
Vuonna 2016 Moskova ilmoitti, että se oli antanut Cemilevistä pidätysmääräyksen, kertomatta tarkemmin, mistä häntä syytetään. Cemilev oli jo vuonna 2014 saanut viiden vuoden "maahantulokiellon" Krimille.[10]
Poliittisia kantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cemilev on sanonut, etteivät Krimin alkuperäisasukkaat tulisi koskaan hyväksymään niemimaan liittämistä osaksi Venäjää.[10]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ukrainan sankari (Ukraina, 2023)[11]
Vapauden ritarikunta (Ukraina, 2018)[12]
Turkin tasavallan ansioritarikunta (Turkki, 2014)[13]
Liettuan ansioritarikunta (Liettua, 2015)[14]
Puolan tasavallan ansioritarikunta (Puola, 2022)[15]
_ribbon_bar.svg){kind=small}
_ribbon_bar.svg){kind=small}
Cemilev on ollut ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 2011.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Police opens case against criminal organization in Crimea Kyiv post. 25.11.2009. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Mustafa Dzhemilev (pdf) europarl.europa.eu. 2014. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Мустафа Джемілєв. «Я поклявся...» Крым.Реалии. 13.11.2019. Viitattu 2.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Джемілєв Мустафа LB.ua. 15.12.2023. Viitattu 2.3.2024.
- ↑ Mustafa Dzhemilev Deutsche Welle. 3.6.2014. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Chubarov elected chairman of Mejlis of Crimean Tatars Kyiv Post. 28.10.2013. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Результаты внеочередных выборов народных депутатов Украины 2019 Украинская правда. Viitattu 2.3.2024. (venäjäksi)
- ↑ Десятка партії Порошенка: Парубій, Геращенко, Джемілєв Українська правда. Viitattu 2.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Davutoğlu: Referandumun sonuçları kabul edilemez Hürriyet. 17.3.2014. Viitattu 2.3.2024. (turkiksi)
- ↑ a b Crimea's Russia-Backed Court Issues Arrest Warrant For Tatar Leader Radio Free Europe/Radio Liberty. 27.1.2016. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
- ↑ УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №749/2023 Офіс Президента України. 2023. Viitattu 2.3.2023. (ukrainaksi)
- ↑ Президент привітав лідера кримськотатарського народу Мустафу Джемілєва з ювілеєм Адміністрація Президента України. Arkistoitu 2019. Viitattu 2.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Kırımoğlu'na Cumhuriyet Nişanı tevcih töreni Anadolu Ajansı. 15.4.2014. Viitattu 2.3.2024. (turkiksi)
- ↑ Apdovanotų asmenų duomenų bazė Lietuvos Respublikos Prezidento kanceliarija. 2024. Viitattu 2.3.2024. (liettuaksi)
- ↑ Dzhemilev, three other Crimean Tatars receive Poland’s state awards Ukrinform. 7.2.2022. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Mustafa Dzhemilev nominated for Nobel Peace Prize Kyiv Post. 2.2.2011. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
| ||||||||||||||
