Muntjakit
Wikipedia
| Muntjakit | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kiinanmuntjakki (Muntiacus reevesi) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Muntjakkien suvun levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Lajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Muntjakit[1] (Muntiacus) on hirvieläinten suku, johon on löydetty uusia lajeja vielä 1990-luvulla. Ne elävät Kaakkois-Aasiassa. Useimmat suvun jäsenet painavat 15-35 kiloa, mutta suurin laji jättimuntjakki voi painaa jopa 50 kiloa.
Monet muntjakkilajit tunnetaan puutteellisesti, eikä niiden niiden mahdollisesta uhanalaisuudesta ole tarpeeksi tietoa.
Luokittelu [muokkaa]
Muntiacus-suvun muntjakit luokiteltiin aiemmin tupsuhirven (Elaphodus cephalophus) kanssa yhteiseen muntjakkien (Muntiacinae) alaheimoon.[1] Nykyisin ne kuitenkin luetaan jalohirvien (Cervinae) alaheimoon.[2]
Vuonna 2005 julkaistun Mammal species of the World -teoksen mukaan muntjakkien suvussa on 11 lajia.[2] Luokittelu ja lajimäärä voivat kuitenkin olla eri lähteissä erilaiset.
Lajit:[2]
- Mustamuntjakki (Muntiacus crinifrons)
- Feanmuntjakki eli tenasseriminmuntjakki[1] (Muntiacus feae)
- Muntjakki eli intianmuntjakki eli kidangi[1] (Muntiacus muntjak)
- Kiinanmuntjakki (Muntiacus reevesi) – istutettu Britanniaan
- Rooseveltinmuntjakki[1] (Muntiacus rooseveltorum)
- Jättimuntjakki[3] (Muntiacus vuquangensis) – löydetty vuonna 1994
- Muntiacus atherodes – löydetty vuonna 1982
- Muntiacus gongshanensis – löydetty vuonna 1990
- Muntiacus puhoatensis – löydetty vuonna 1997
- Muntiacus putaoensis – löydetty vuonna 1999
- Muntiacus truongsonensis – löydetty vuonna 1997
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 80 ja 88–89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Muntiacus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 6.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suom. Sevelius, Ilona. Helsinki: Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab, 1998. ISBN 951-584-190-9.