Multippeli sulfataasin puutos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Multippeli sulfataasin puutos on lysosomaalisiin kertymäsairauksiin kuuluva äärimmäisen harvinainen aineenvaihduntasairaus. Sitä aiheuttavat kromosomissa 3 sijaitsevan SUMF1-geenin mutaatiot, jotka johtavat sulfataasien aktiivisuuteen vaikuttavan formyyliglysiiniä muodostavan entsyymin puutokseen tai heikkoon aktiivisuuteen. Periytymistapa on autosomaalinen ja peittyvä.[1]

Multippeli sulfataasin puutos voidaan jaotella varhaislapsuuden, lapsuuden ja myöhäislapsuuden muotoihin. Oireiden alkamisikä ja etenemisen nopeus vaikuttavat taudinkuvaan ja elinajanodotteeseen. Kaikissa tautimuodoissa elinajanodote on kuitenkin alentunut. Tyypillisiä piirteitä ovat neurodegeneraatio ja kehitysvamma. Oireita esiintyy keskeisimmin aivoissa, iholla ja luustossa.[1]

Oireet ja tautimuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaislapsuudessa puhkeava multippeli sulfataasin puutos on vaikein taudin muodoista. Siitä kärsivillä tyypillistä on menehtyminen ensimmäisinä elinvuosina. Pian syntymän jälkeen ilmenee dysfagiaa, psykomotorista kehitysviivettä ja muita oireita, joiden taustalla on leukodystrofia. Epilepsia ja aivojen rakennepoikkeamat ovat mahdollisia. Hypotonia monissa tapauksissa kehittyy spastisuudeksi. Iho on erittäin kuiva ja se voi hilseillä. Iktyoosi ja hilseily ovat erityisen voimakkaita mahan, päänahan ja selän alueilla. Myös hypertrikoosia on kuvattu. Skolioosi, niveljäykkyys ja dysostosis multiplex ovat yleisiä. Kasvoille tyypillinen karkeapiirteisyys korostuu kasvun myötä. Kulmakarvat ja silmäripset ovat yleensä tuuheat ja pitkät. Mahdollisia piirteitä ovat myös kuulo- ja näköongelmat sekä hepatosplenomegalia.[1]

Lapsuuden muoto on multippelin sulfataasin puutoksen tyypillisin ilmentymä. Se johtaa suppeampaan oirekokonaisuuteen kuin varhaislapsuuden muoto. Lapsuuden muodossa psykomotorinen kehitys on aluksi normaalia, mutta alkaa taantua toiseen ikävuoteen mennessä. Tämä voi ilmetä opitun liikkumisen ja kommunikoinnin tason heikentymisenä. Iktyoosi, luustopoikkeavuudet ja etenevästi karkeutuvat kasvonpiirteet voivat kuulua myös lapsuuden tautimuotoon.[1]

Myöhäislapsuuden multippeli sulfataasin puutos alkaa oireilla keski- tai myöhäislapsuudessa. Se on harvinaisin ja lievin multippelin sulfataasin puutoksen muodoista. Ominaista myös tälle tautimuodolle on psykomotorisen kehityksen taantuminen aiemman normaalin kehityksen jälkeen. Oireiden vaikeusaste on yksilöllisesti vaihteleva, mutta oirekuvalle tyypillistä on muita tautimuotoja hitaampi eteneminen.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Multippelista sulfataasin puutoksesta on arvioitu kärsivän alle yhden ihmisen miljoonasta elävänä syntyneestä. Esiintyvyydessä ei ole sukupuolikohtaisia eroja. Multippelissa sulfataasin puutoksessa on samankaltaisuuksia metakromaattisen leukodystrofian ja mukopolysakkaridoosien kanssa. Näiden lisäksi erotusdiagnostisesti saatetaan huomioida X-linkittynyt iktyoosi. Multippeliin sulfataasin puutokseen ei ole parannuskeinoa vaan hoito on oireenmukainen. Ensimmäisinä taudin oireita kuvasivat Mirosław Mossakowski vuonna 1961 ja James H. Austin 1964. SUMF1-geenin mutaation tunnistivat sairauden taustalta Thomas Dierks ja Maria Pia Cosma vuonna 2003.[1]

Vuoden 2022 tiedon mukaan vanhin multippelista sulfataasin puutoksesta kärsivä eli 40-vuotiaaksi. Useimmiten sairaus on johtanut kuolemaan 4–10 vuoden iässä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Johanna Rintahaka, Multippeli sulfataasin puutos Tukiliitto 26.9.2022, viitattu 21.7.2023
  2. Pirjo Latva-Mantila, Vadelman ihmeellinen elämä Ilta-Sanomat 22.9.2022, viitattu 21.7.2023