Mikael Obrenović

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikael Obrenović.

Mikael Obrenović (serbokroatiaksi Mihailo Obrenović III; 16. syyskuuta (J: 4. syyskuuta) 1823 Kragujevac10. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1868 Kosutnjak, lähellä Belgradia)[1] oli Serbian ruhtinas vuosina 1839–1842 ja 1860–1868. Hänet salamurhattiin.

Mikael oli ruhtinas Miloš Obrenovićin toiseksi vanhin poika ja hän peri kruunun vanhemman veljensä Milanin kuoltua 8. heinäkuuta 1839. Saatuaan Turkin hyväksynnän hän astui hallitsijan tehtäviin seuraavana vuonna, mutta hänet syöstiin vallasta vuonna 1842 senaattori Vučićin johtaman kapinan seurauksena. Sen jälkeen hän eli maanpaossa ja matkusteli, mutta pääsi palaamaan Serbiaan kun hänen jo aiemmin syrjäytetty isänsä palautettiin valtaistuimelle vuonna 1858. Mikael toimi sen jälkeen armeijan ylipäällikkönä, ja kohosi uudelleen Serbian ruhtinaaksi isänsä kuoltua 26. syyskuuta 1860.[1][2]

Mikael oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mikaelin valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion hypoteekkipankki (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri, sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mikael onnistui vähitellen irrottamaan Serbian Ottomaanien valtapiiristä. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät sotajoukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mikael pyrki myös yhdistämään eteläiset slaavit turkkilaisvastaiseksi Balkanin liitoksi, mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.[1][2]

Ruhtinas Mikael erosi ensimmäisestä vaimostaan Julia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi ja kihlautui Katarina Konstantinovićin kanssa. Mikael salamurhattiin vuonna 1868 hänen ollessaan kävelyllä kihlatunsa kanssa Topčiderin puistossa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan Karađorđevićin suvun kannattajia.[2] Uudeksi hallitsijaksi tuli Mikaelin 13-vuotias serkunpoika Milan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Michael III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.11.2013.
  2. a b c Nordisk familjebok (1914), s. 422–423 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]