Mattilankosken mylly

Mattilankosken mylly huhtikuussa 2023.

Kuvassa on Vaalimaanjoessa tapahtuneeseen tukinuittoon osallistuneita uittomiehiä Mattilankoskella. Miesten takana näkyy myllyn kivinen suistepato ja Mattilankosken ylittävä maantiesilta. Sillan takana näkyy vasemmalla osa myllyrakennusta ja taustalla muita talousrakennuksia. Kuvan on otettu 17.6.1923.

Keväinen kuva Mattilankosken suistepadosta ja maantiesillasta. Taustalla näkyy valkoiseksi maalattu asuinrakennus sekä oikealla navettarakennus. Asuinrakennuksen edessä on sahausta odottavia tukkipuita. Kuva on otettu kosken pohjoisrannalta 29. huhtikuuta 1956.

Mattilankosken padon purkutyömaa sillalta ylävirtaan päin nähtynä kesällä 1958. Patomuutostyön yhteydessä sillan ylävirran puoleinen suistepadon osa poistettiin. Kuva on otettu 2. heinäkuuta 1958

Mattilankosken padon purkutyömaa padon yläpäästä alavirtaan päin nähtynä kesällä 1958. Taustalla näkyy Mattilankosken ylittävä maantiesilta ja sen takana oleva mylly- ja saharakennus. Kuva on otettu 2. heinäkuuta 1958.

Mattilankosken mylly on Mattilan kylässä Virolahden kunnan alueella Vaalimaanjoessa olevassa Mattilankoskessa oleva vesivoimalaitos. Koskella on pituutta noin 180 metriä, jonka jälkeen on vielä noin 80 metriä matalaa niva-aluetta. Myllyrakennus patolaitteineen sijaitsee kosken yli menevän paikallistien sillan alavirranpuolella, 100 metriä kosken niskan alapuolella. Venäjän rajalle myllyltä on jokiuomaa pitkin matkaa seitsemän kilometriä ja joen suistoon yhdeksän kilometriä. Vaalimaanjoki on mutkitteleva pienehkö joki, joka laskee Venäjän puolelle. Rapakivialueen kynnyskohdilla joki muodostaa pieniä koskia, joista Mattilankoski on kauneimpia.

Historia

Viipurin lääninhallitus antoi 1. joulukuuta 1884 maakauppias Martti Kyclingille luvan rakentaa kahdella kiviparilla olevan jauhomyllyn Vaalimaanjoen Mattilankoskeen. Luvassa mainitaan, että vesi myllylle tulee johtaa 200 jalan pituisella sululla ja loppuosa koskesta (57 jalkaa) on pidettävä auki vedenjuoksun ja mahdollisen uiton takia. Hirsirunkoinen myllyrakennus ja kivirakenteinen pato on rakennettu nykyiselle paikalleen luvan annon jälkeen vuoden 1885 aikana. Virolahden kuntakokous päätti 16. marraskuuta 1885 pitämässään kokouksessa verottaa myllyä takseerauslautakunnan esityksestä 8/100 manttaalia eli 16 markkaa vuodessa.

Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen Suomen tärkeimpien koskien luettelossa vuodelta 1911 ilmoitettiin Mattilankosken likimääräiseksi tehoksi 23 hevosvoimaa virtauksen ollessa 0,7 m³/s, 67 hevosvoimaa virtauksen ollessa 2 m³/s ja 300 hevosvoimaa virtauksen ollessa 9 m³/s. Kosken pituuden todettiin tuolloin olleen 178 metriä ja putouskorkeuden 2,5 metriä. Kosken numero oli 1686. Tuolloin koskessa todettiin olleen mylly.

Myllyn patoa on jatkettu myöhemmin virransuuntaisesti ylävirtaan päin. Padon muutoksesta ei tämän hetkisen tiedon mukaan ole säilynyt asiakirjoja. Myllyn rakennusajankohtana voimassa oli vesilaitosasetus vuodelta 1868. Vuoden 1868 lainsäädännössä puhutaan valtaväylästä, jonka tuli olla leveydeltään kolmannes koko väylän leveydestä sen syvimmällä kohdalla ja koskipaikoissa läpäistävä kolmannes jokiuoman vesimäärästä. Valtaväylän tilapäinen sulkeminen sallittiin vuonna 1889 julkaistulla asetuksella. Heinäkuun 23. päivänä 1902 säädetyssä vesioikeuslaissa käsiteltiin vesien käyttämistä yleensä ja vesilaitoksia, metsätuotteiden lauttaamista, ojittamista, järvien tai virtojen laskemista, pengertämistä, vesioikeutta koskevien asioiden käsittelyä sekä lisäksi joukoa erityisiä säännöksiä. Vuoden 1902 vesioikeuslaki salli vähäliikkeisten jokien patoamisen kokonaan poikittaispadolla. Vuoden 1902 vesioikeuslaki astui voimaan 1. maaliskuuta 1903.

Vaalimaanjoen lauttausta koskevaa päätöstä valmisteltaessa 1910-luvun loppupuolella Vaalimaanjoen vesistössä suoritettiin 18., 20. ja 21. elokuuta 1919 sekä 26. toukokuuta 1920 katselmukset. Katselmuksessa todettiin, että Mattilankoskessa sijaitsi tuolloin virransuuntainen, vino suistepato, jolla vettä ohjattiin myllyyn. Vaalimaanjoen lauttauspäätöksessä 2. lokakuuta 1922 Viipurin lääninkanslia velvoitti Mattilankosken vesilaitoksen omistajan avaamaan patoon vähintään kahden metrin levyisen aukon uittoa varten. Lisäksi päätökseen liittyi Vaalimaanjoen perkaus, jossa Mattilankosken osalta perkaustarpeeksi arvioitiin noin 45 m³ kiveä.

Vuoden 1902 vesioikeuslaki toimi muutoksitta vuosikymmenten ajan, joskin puutteena myöhemmin todettiin vesistön säännöstelyä koskevien säännösten puuttuminen. Nämä säännökset annettiin lain muutoksella vuonna 1934, jolloin perustettiin myös vesistötoimikunta käsittelemään lääninhallituksen sijasta eräitä kiireellisiä vesiasioita.

1950-luvulla yläpuolisen jokialueen maanomistajat valittivat padon nostavan tulvavesiä, jonka takia padon omistaja Otto Värri haki Kymen lääninhallitukselta lupaa vesilaitoksen uudelleen rakentamiseen ja oikeutta koko kosken vesivoiman käyttöön. Vesistötoimikunta antoi asiasta vuonna 1958 päätöksen, jossa velvoitettiin myllyn omistaja purkamaan virransuuntaisen padon yläosa ja sallittiin hakijan sulkea koko vesiväylä säännöstelypadolla. Vesitoimikunnan päätöksen perusteella Mattilankosken pato uusittiin vastaamaan uusia luvan ehtoja 1950-luvun lopussa. Virransuuntaisen suistepadon yläosa purettiin ja sen tilalle rakennettiin betoninen kuuden metrin levyisellä tulva-aukolla varustettu neulapato veden säätelyä varten. Pato sijaitsi kosken yli menevän paikallistien kohdalla. Padon kynnyskorkeus oli tasolla 3,44 (N60+7,62) ja sen purkukyky oli täysin avoimena 20 m³/s. Suuremmilla virtaamilla vesi alkoi purkautua sillan tukipilarin ja myllyn väliin jätetyn 16 metrin pituisen kivirakenteisen suistepadon kautta. Suistepadon harja on tasossa (N60+9,19).

Nykyinen edelleen toimintakunnossa oleva mylly- ja sahalaitos käsittää raamisahan, särmäyssirkkelin ja panelihöylän sekä lukuisan määrän erilaisia myllykoneita. Koneiden käyttövoimana on vesiturbiini sekä vaihtoehtoisesti sähkömoottori. Nykyinen vesiturbiini on Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n Tampereen Konepajan valmistama ja 13 C-mallinen pystyakselinen Francisturbiini. Turbiini on tilattu 6. syyskuuta 1932 ja asennettu vuoden 1933 kevättalvella paikoilleen. Laitoksen koneistovirtaama on 1,01 m³/s.

Mattilankosken padon rakenne muutettiin vuoden 2015 alkupuolella vastaamaan uusia lupaehtoja. Padon muutostyö valmistui 4. maaliskuuta 2015. Uusi patorakenne helpottaa vedensäännöstelyä ja mahdollistaa kalojen nousun Mattilankosken yläpuoliselle jokialueelle, kuitenkaan vaarantamatta vesilaitoksen käyttöä. Uusittu pato muistuttaa rakenteeltaan aikaisemmin paikalla ollutta vanhaa suistepatoa. Pato on rakennettu 1950-luvun lopulla puretun padon paikalle ja sen linjaus noudattelee hyvin pitkälti aikaisemmin paikalla olleen suistepadon linjausta. Padon rakenteessa on huomioitu uusien rakenteiden sopeuttaminen olemassa oleviin patorakenteisiin niin, että padon materiaalit, poikkileikkaus ja koskenpuoleinen sivu vastaavat vanhan suistepadon rakennetta. Padon yläpäähän on tehty kalannousun mahdollistava aukko. Mattilankosken kalataloudellinen kunnostus toteutettiin elokuun 2015 puolivälissä ja kunnostus valmistui 24. elokuuta 2015.