Martin I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kruunattu Martin valtaistuimellaan

Martin I oli Aragonian kuningas vuosina 1395–1410 veljensä Jaakko I:n jälkeen.[1]

Martin toimi isänsä Pietari IV:n sijaishallitsijana Sisiliassa,[2] jolloin hän tosiasiallisesti käytti Sisilian kuninkaan arvonimeä. Sisilian aateliset vastustivat Martinia, eikä hän kyennyt saamaan saarta hallintaansa.[3] Martin palasi Aragoniaan saatuaan Aragonian kruunun ja luovutti Sisilian pojalleen Martin nuoremmalle. Näin sisialaisille tunnustettiin autonomia, mikä käytännössä tarkoitti itsenäisyyttä ja Aragonian kanssa tehdyn valtioliiton purkautumista.[4]

Myös Aragonian puolella Martin kohtasi vastustusta. Martinin matkatessa Sisiliasta mantereelle Foix’n kreivi Mathieu kieltäytyi hyväksymästä Pietari IV:n testamenttia ja julistautui kruununtavoittelijaksi. Vaatimuksia tehostaakseen hän aloitti raivoisan kapinan, mutta joutui kuitenkin pian palaamaan omille tiluksilleen. Matkansa aikana kesällä 1397 Martin vieraili Avignonissa vastapaavi Benedictus XIII:n luona ja lupasi tälle täyden tukensa.[5] Kun Ranska sanoutui irti kuuliaisuudesta vastapaaville ja lähetti joukkoja Avignoniin, Martin vastasi lähettämällä laivastonsa Benedictuksen avuksi ja kirkollinen hajaannus jatkui.[6]

Martin nuorempi sai Sisilian rauhoitettua, mutta hän kuoli heinäkuussa 1409. Tämä aiheutti kiivaan taistelun tulevasta vallanperimyksestä, sillä Martin vanhemmalla ei ollut muita laillisia perillisiä ja pian kävi ilmi, ettei Aragonian ylhäisö hyväksyisi kruunun antamista aviottomalle pojalle. Uuden perillisen syntymän toivossa kuningas avioitui vuoden 1409 syyskuussa Margarita de Pradesin kanssa. Myös vastapaavi Benediktus XIII otti voimakkaasti kantaa kruununperimykseen saadakseen itselleen mieluisan ehdokkaan kuninkaaksi.[7]

Martin I:n kuollessa 31. toukokuuta 1410 hänelle ei kuitenkaan ollut syntynyt perillistä, eikä hän myöskään ollut tehnyt selkeää päätöstä monien mahdollisten perijäehdokkaiden väliltä. Kahden vuoden riitelyn ja taistelun jälkeen yhdeksänmiehinen komitea valitsi 28. kesäkuuta 1412 kuninkaaksi Martinin langon Fernando de Antequeran,[8] joka tuli hallitsemaan nimellä Ferdinand I vuosina 1412–1416.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O´Callaghan, s.682
  2. O´Callaghan, s.529
  3. O´Callaghan, s.535
  4. O´Callaghan, s.530
  5. O´Callaghan, s.539. Vuonna 1394 vastapaavi Klementius VII oli kuollut ja skisma jatkui, kun Avignoniin kokoontuneet kardinaalit valitsivat paaviksi aragonialaisen Pedro de Lunan, joka otti nimekseen Benediktus XIII. Paavi kuului samaan aatelissukuun kuin kuningas Martinin vaimo Maria de Luna.
  6. O´Callaghan, s.540
  7. O´Callaghan, s.542
  8. O´Callaghan, s.544
  9. O´Callaghan, s.545