Lukillios

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lukillios (muinaiskreikaksi Λουκίλλιος,[1] ensimmäinen vuosisata) oli antiikin kreikkalainen epigrammirunoilija, joka parodioi sekä oman aikansa ilmiöitä että menneiden polvien sovinnaisuuksia. Lukillioksen tuotteliain kausi ajoittuu keisari Neron valtakauden alkupuolelle, kun hän oli saanut taiteiden ystävänä itseään pitävältä keisarilta rahoituksen.[2][3]

Lukillios parodioi muun muassa erilaisia julkisia piirtokirjoituksia, kuten hauta- ja votiivikirjoituksia[4] sekä urheilukisojen voittajille osoitettuja ylistyksiä.[5] Myös eri kirjallisuuslajit olivat Lukillioksen pilkan kohteina. Esimerkiksi hän parodioi Leonidas Tarentumilaisen romanttisen köyhyyden ylistystä.[6] Eniten Lukillios irvaili erilaisia ihmistyyppejä (esim. laihoja ihmisiä), ruokatapoja ja ammatteja (esim. lääkäreitä) stereotypioita ja liioittelua viljellen. Kuvaava esimerkki Lukillioksen ivailusta on kateellinen ristiinnaulittu: "Nähdessään toisen ristiinnaulitun, jolla oli korkeampi risti, Diofantes kuoli kateudesta."[7][3]

Lukillioksen kreikka on lähellä puhekieltä, mutta säkeet ovat huolellisesti sommiteltuja. Roomalainen epigrammirunoilija Martialis on saanut ilmeisiä tyylivaikutteita Lukilliokselta.[8]

Lukilliokselta on säilynyt 123 epigrammia, jotka on julkaistu Anthologia Palatina -kokoelmassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Varsinkin englanninkielisessä kirjallisuudessa nimestä käytetään joskus harhaanjohtavaa muotoa Lucilius, mikä on omiaan johtamaan sekaannuksiin. Kyse ei siis ole roomalaisesta satiirikosta Luciliuksesta.
  2. Anthologia Palatina 9.572.
  3. a b Antiikin käsikirja s. 312
  4. Anthologia Palatina 6.164; 11.80, 194, 312, jne.
  5. Anthologia Palatina 11.81, 84, jne. Robert (1968).
  6. Anthologia Palatina 11.80, 194.
  7. Anthologia Palatina 11.192.
  8. Garzya (1955); Burnikel (1980).

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burnikel, Walter (1980) Untersuchungen zur Struktur des Witzepigramms bei Lukillios und Martial. Wiesbaden: Steiner. (Palingenesia XV).
  • Garzya, Antonio (1955) Lucillio. Giornale italiano di filologia 8, 21-34.
  • Robert, Louis (1968) Les épigrammes satiriques de Lucillius sur les athlètes. Parodie et réalités. L'Épigramme grecque [= Entretiens Hardt 14], 181-295.