Louhi (lehti)
| Louhi | |
|---|---|
 Louhi oli 1890-luvun alussa pieni viisipalstainen ja nelisivuinen lehti. |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Julkaisija | Teuvo Pakkala, Sanomalehti Louhen Oy, B. B. Bergdahl |
| ISSN | ISSN 1458-2333 |
| Levikki | 5 500 (1905) |
| Perustettu | 1890 |
| Lakkautettu | 1906 |
| Päätoimittaja | Teuvo Pakkala, Erkki Tammelin, Gustaf Kivistö |
| Sitoutuneisuus | nuorsuomalainen |
| Kotikunta | Oulu |
| Kotimaa | Suomi |
| Ilmestymistiheys | 3 kertaa viikossa |
| Kieli | suomi |
Louhi oli Oulussa vuosina 1890–1906 ilmestynyt nuorsuomalainen sanomalehti.
Lehden perustamisen taustalla oli tyytymättömyys K. F. Kivekkään radikaaliin suomenmieliseen Kaikuun ja ruotsinmielisten rahoittamaan Oulun Ilmoituslehteen sekä maltillisen Oulun Lehden lakkaaminen vuonna 1887. Teuvo Pakkalan ja Juho Siiran perustama Louhi alkoi ilmestyä säännöllisesti vuoden 1891 alussa Heickellin ja Sareliuksen kirjapainosta. Samana vuonna perustettu Sanomalehti Louhen Oy muutti painatuksen B. B. Berghdalin kirjapainoon, ja vuonna 1895 tästä tuli myös lehden omistaja.[1][2]
Louhen poliittinen linja oli nuorsuomalainen ja se seurasi pääosin Päivälehden ohjelmaa. Uskonnollisissa kysymyksissä lehti oli kuitenkin pidättyvämpi. Louhen palstoilla vaadittiin kansan oikeuksien laajentamista ja äänioikeusrajoitusten poistamista, ja se kiinnitti huomiota myös työväenkysymykseen ja raittiusasiaan. Aikansa tapaan lehdessä julkaistiin runsaasti kaunokirjallista aineistoa. Sortovuosina Louhi julistautui perustuslailliseksi, mutta se ei kuulunut hallituksen kiivaimpien arvostelijoiden joukkoon. Vuonna 1904 se sai kuitenkin kuukauden mittaisen lakkautustuomion keisarillisen manifestin sijoittamisesta väärään paikkaan.[1][2][3]
Kolmesti viikossa ilmestyneen Louhen päätoimittajina työskentelivät Teuvo Pakkala (1890–1891), Erkki Tammelin (1892–1894) ja Gustaf Kivistö (Stenvik, 1894–1906). Sen levikki kohosi 2 000:sta vuonna 1893 5 500 kappaleeseen vuonna 1905. Lehdellä oli Oulussa useita kilpailijoita, joista vuonna 1899 perustettu kuusipäiväinen Kaleva oli myös nuorsuomalainen. Berghdal myi vuonna 1906 kirjapainonsa maalaisliittolaisille, jotka lopettivat Louhen oman Liitto-lehtensä tieltä. Myös osa toimittajista siirtyi uuden lehden palvelukseen.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Suomen lehdistön historia 1: Sanomalehdistön vaihteet vuoteen 1905, s. 474–475, 605. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-220-0.
- ↑ a b c Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 96. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-240-5.
- ↑ Teuvo Pakkala: Sanomalehtityö Digi: Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa. Viitattu 4.8.2024.