Lipasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korkea piironki.

Lipasto (vanh. piironki) on auki vedettäviä vetolaatikoita sisältävä säilytyskaluste. Lipastot kehittyivät kirstuista, jotka yleistyivät Euroopan aateliston keskuudessa keskiajalla. 1700–1800-lukujen suomalaisissa säätyläiskodeissa yleistyivät rokokootyyliset kuperakylkiset mahalipastot tai suorakulmaiset kustavilaistyyliset lipastot.[1]

Lipastot ovat tavallisesti matalia, vyötärön tai enintään olkapäiden tasolle ulottuvia, sillä piirongin kasvaessa kaapin korkuiseksi tulee silmien tason yläpuolelle sijoittuvista vetolaatikoista epäkäytännöllisiä. Yksittäisen vetolaatikon suurimmaksi syvyydeksi suositellaan 15 senttimetriä.[1]

Lipastot valmistettiin aiemmin aina pääosin Massiivipuusta, nykyisin lastulevystä, vanerista tai muista puupohjaisista kalustelevyistä. Muita mahdollisia materiaaleja ovat toimiston arkistolaatikoiden tapaan pelti tai muovi.

Lipaston historiallisia erityismuotoja ovat korkea kirjoituskaappi (ransk. chiffonier) kirjoituskorkeudelle avautuvine saranakansineen. Tästä kalusteesta on kehittynyt Suomessa suosittu klaffipiironki ja vinoon asentoon sulkeutuvalla kannella varustettu kirjoituslipasto tai vinolipasto eli sekretääri.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 781–2. WSOY, 1958.