Lima-ahven

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lima-ahven
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Lima-ahvenet Leiognathidae
Suku: Leiognathus
Laji: equulus
Kaksiosainen nimi

Leiognathus equulus
(Forsskål, 1775)

Katso myös

  Lima-ahven Wikispeciesissä
  Lima-ahven Commonsissa

Lima-ahven (Leiognathus equulus) on lima-ahveniin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan indopasifiselta merialueelta ja satunnaisesti makeista vesistä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lima-ahven voi kasvaa suurimmillaan 25–28 cm pitkäksi ja tyypillinen pituus on 18–20 cm. Laji on ruumiinrakenteeltaan korkea ja litteä. Lima-ahven kykenee työntämään leukojaan eteenpäin syödessään. Kala on väriltään hopeanharmaa ja selässä on heikosti erottuvia tummia pystyjuovia. Lima-ahvenen selkä- ja peräevät ovat pitkät ja peräevä on keltainen. Pyrstöevä on voimakkaasti haarautunut.[2][3][4][5] Lima-ahvenella on vatsassaan valoelin, jossa elää bioluminoivia Photobacterium leiognathi -bakteereja[6].

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lima-ahvenen levinneisyysalue on laaja ja ulottuu Itä-Afrikasta Punaiseltamereltä itään Japaniin ja Samoalle. Lima-ahvenet liikkuvat parvissa lähellä rannikkoa, mangroveissa, murtovesissä ja voivat vaeltaa myös jokiin. Laji syö pieniä kaloja ja selkärangattomia eläimiä kuten äyriäisiä. Kalan kutuaika on touko-elokuussa.[1][2][3][4][5]

Lima-ahventa kalastetaan pieniä määriä ja myydään tuoreena tai kuivattuna ja suolattuna. Pieniä kaloja hyödynnetään eläinten rehuna.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Larson, H., Kaymaram, F., Hartmann, S., Al-Husaini, M., Almukhtar, M., Alam, S. & Sparks, J.S.: Leiognathus equulus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  2. a b c Leiognathus equula (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  3. a b Peter Nick Psomadakis, Htun Thein, Peter Nick Psomadakis, Mya Than Thun: Field identification guide to the living resources of Myanmar, s. 440. FAO, 2019. ISBN 978-92-5-132005-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.7.2021). (englanniksi)
  4. a b Gerald R Allen: Field Guide to Marine Fishes of Tropical Australia, s. 118. Western Australian Museum, 2013. ISBN 9781920843892. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.7.2021). (englanniksi)
  5. a b Common Ponyfish, Leiognathus equulus (Forsskal, 1775) Australian Museum. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)
  6. Prosanta Chakrabarty, Matthew P. Davis, Wm. Leo Smith, Rachel Berquist, Kristen M. Gledhill, Larry R. Frank & John S. Sparks: Evolution of the light organ system in ponyfishes (Teleostei: Leiognathidae). Journal of Morphology, 2011, 272. vsk, nro 6, s. 704-721. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.7.2021. (englanniksi)