Liisa Priha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Liisa Maija Priha (o.s. Suvanto; s. 28. elokuuta 1941 Kankaanpää) on suomalainen tanssija ja koreografi.[1]

Priha opiskeli Kari Karnakosken balettikoulussa vuosina 1958–1960 ja Suomen kansallisoopperan balettikoulussa vuosina 1961–1964. Hän matkusti 1960-luvun alussa myös Lontooseen Anna Northcoten oppilaaksi.[2] Lisäksi hän sai opetusta Matt Mattoxilta ja Walter Nicksiltä.[1] Priha pettyi Kansallisoopperan balettikoulun opetukseen, koska piti Karnakoskelta saamaansa opetusta innoittavampana. Hän kuului vuosina 1964–1965 Kansallisbaletin kuoroon, mutta päätti äitiyslomalle lähdön yhteydessä siirtyä pysyvästi toisiin tehtäviin.[2]

Priha tanssi 1960-luvun loppupuolella opereteissa ja musikaaleissa Svenska teaternissa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Hän esiintyi myös Riitta Vainion Modernin tanssin ryhmässä (1966–1969) ja Ritva Arvelon Praesens-ryhmässä (1972–1974). Priha oli vuosina 1975–1981 kiinnitettynä tanssijana ja koreografina Helsingin kaupunginteatteriin. Hän oli ensimmäinen Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmään kiinnitetty koreografi ennen Jorma Uotista.[2] Prihan tanssiteosten joukossa ovat Keisarin uudet vaatteet (lapsille, 1975), Eläinten karnevaali (lapsille), Liikettä niveliin (1978), Äiti Maa (1979), Ruusukuu (1981), Hymypoika ja Näkki (1982).[1][2] Paavo Liskin kanssa Priha teki Kanteletar-tuotannon, jonka myötä häneen kohdistivat mielenkiintonsa myös kansantanssiryhmät. Sittemmin hän tekikin tanssiteoksia muiden muassa Nuorisoseura Katrillille ja Rimpparemmille.[2] Vuonna 1993 Priha perusti oman tanssiryhmänsä Sekahaun.[1]

Priha toimi vuosina 1986–1988 Suomen tanssitaiteilijain liiton puheenjohtajana. Hän piti puheenjohtajakauttaan vaikeana rahoitusongelmien johdosta. Rahatilanteen parantamiseksi ja 50-vuotisjuhlavuoden juhlistamiseksi päätettiinkin laatia liiton historiikki Tanssitaiteen vuosikymmenet, jonka toimittivat Auli Räsänen ja Ritva Arvelo.[3] Vuosina 1986–1992 Priha toimi Uudenmaan läänin taidetoimikunnan puheenjohtajana.[2]

Priha on muiden toimiensa ohella tehnyt opetustyötä.[3] Hän avioitui musiikkitarkkailija Pekka Prihan kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Otavan Musiikkitieto A–Ö, toim. Keijo Virtamo, uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava 1997 ISBN 951-1-14518-5
  2. a b c d e f Auli Räsänen, Tanssijat taistelivat itselleen työpaikan Helsingin Sanomat 28.8.2001, viitattu 14.1.2023
  3. a b Liisa Priha (puheenjohtajana 1986–1988): ”Radiohaastattelija sanoi, että älä nyt puhu niin kuin saarnaaja” Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, viitattu 14.1.2023

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]