Leijapoika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leijapoika
The Kite Runner
LeijapoikaCover.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Khaled Hosseini
Kieli englanti
Genre kehityskertomus
Julkaistu 2003
Suomennos
Suomentaja Erkki Jukarainen
Kustantaja Otava
Julkaistu 2004
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 432
ISBN 951-1-18726-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Leijapoika (engl. The Kite Runner) on Khaled Hosseinin esikoisromaani vuodelta 2003. Kirjasta tehtiin samanniminen elokuva vuonna 2007. Kirja on käännetty 34 kielelle ja myynyt yli kahdeksan miljoonaa kappaletta.[1] Suomeksi se ilmestyi vuonna 2004 Erkki Jukaraisen kääntämänä ja Otavan kustantamana.

Leijapoika on eeppinen tarina isistä ja pojista, ystävyydestä ja petturuudesta. Se on ensimmäinen länsimaissa mittavaa suosiota saanut afganistanilaissyntyisen kirjailijan teos. Kirja antaa lukijalle värikkään kuvan Afganistanin kulttuurista, perinteistä ja elämästä niin Afghanistanissa kuin maahanmuuttajina Yhdysvalloissa. Vaikka Hosseinin kuvauksessa sotaa edeltävästä ajasta Afganistanissa on tiettyä nostalgiaa, hän ei kuitenkaan peittele silloisenkaan yhteiskunnan epäkohtia: rotuvihaa, luokkaeroja, nepotismia ynnä muuta. Hänen kuvauksensa Talibanin ajasta, josta monet länsimaiset lukijat ovat saaneet tietoja ainoastaan joukkotiedotusvälineistä, on inhimillisesti järkyttävä ja koskettava, sillä se on esitetty yksilön näkökulmasta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Leijapoika kertoo Amirista ja Hassanista, kahdesta afganistanilaisesta pikkupojasta 1970-luvun alkupuolen Kabulissa. Pojat ovat parhaat ystävykset, vaikka heidän välillään on suuri ero. Amir on rikkaan ja vaikutusvaltaisen isänsä ainoa poika, Hassan taas palvelijan poika ja vähemmistökansalainen, mongolien jälkeläisiin kuuluva hazara ja šiiauskoinen muslimi, kun taas valtaväestö on pataaneja ja sunnalaisia. Ystävyys ei ole tasaveroinen, vaan siinä on isännän ja palvelijan välinen arvoasetelma. Erään kerran leijoja lennättäessään Hassan saa kimppuunsa vihamiehensä Assefin, joka inhoaa erityisesti hazaroita. Amir näkee väkivallanteon, mutta ei uskalla auttaa ystäväänsä.

Neuvostomiehitys, sotaherrojen aika ja lopulta Taliban tuhoavat 1970-luvun rauhallisen ja vauraan Kabulin. Amir pakenee isänsä kanssa Yhdysvaltoihin ja yrittää unohtaa entisen kotimaansa. Hän avioituu ja ryhtyy kirjailijaksi. Menneisyys ei kuitenkaan jätä Amiria rauhaan. Syyllisyys painaa häntä ja lopulta hänelle tarjoutuu tilaisuus korjata virheitään. Vielä kerran tulee kutsu takaisin talibanien hallitsemaan Afganistaniin hyvittämään kauan sitten tehty teko tai pikemminkin tekemättä jättäminen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kertoja Allahin armosta Kirkko & Kaupunki. Viitattu 22.11.2008.