Le sette folgori di Assur

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Le sette folgori di Assur
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Ohjaaja Silvio Amadio
Käsikirjoittaja Gino De Santis, Sergio Spina, Luigi De Simone
Tuottaja Aldo Pomilia
Säveltäjä Mario Nascimbene
Kuvaaja Tino Santoni
Leikkaaja Nella Nannuzzi
Lavastaja Franco Lolli
Erikoisefektit Antonio Margheriti, Joseph Nathanson
Pääosat Howard Duff, Jackie Lane, Luciano Marin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Apo Film, Globe Films International
Ensi-ilta 24. marraskuuta 1962 (Italia)
Kesto 90 min. (Italia)
Alkuperäiskieli italia, englanti
Tuotto 212 938 801 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
DBCult

Le sette folgori di Assur (”Assurin seitsemän salamaa”) on vuonna 1962 valmistunut italialainen elokuva. Tyylilajiltaan historia-aiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Silvio Amadio. Sen pääosia esittävät yhdysvaltalaiset Howard Duff ja Jackie Lane.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhempansa menettänyt kaunis Mirra tuodaan Assyrian kuninkaan Assurbanipalin hoviin Niniveen. Kuninkaan veli Šamaš ihastuu tyttöön, mutta myös Assurbanipal ja Mirra rakastavat salaa toisiaan. Šamašista tehdään Babylonian kuningas ja Mirra lähtee hänen mukaansa. Miehet riitautuvat keskenään neuvonantaja Arbacen juonittelun seurauksena. Arbace tapattaa Šamašin ja babylonialaiset hyökkäävät Assyriaan. Mirra palaa Niniveen, joka tuhoutuu Assurbanipalin suututettua jumalan.[1][2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Howard Duff  … Assurbanipal  
 Jackie Lane  … Mirra  
 Luciano Marin  … Šamaš  
 Giancarlo Sbragia  … Arbace  
 Arnoldo Foà  … Zarathustra  
 José Greci  … Crisia  
 Nico Pepe  … Namtar  
 Luigi Borghese  … Belas  
 Stelio Candelli  … Hammurabi  
 Calisto Calisti  … Adad  
 Omar Soulfikar  … Emma[3]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le sette folgori di Assur on kuvattu Cinemascope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Rooman Cinecittàn studioilla. Siinä käytetään samoja lavasteita kuin samoihin aikoihin tehdyssä Primo Zeglion elokuvassa Io, Semiramide (1963).[1]

Silvio Amadion ohjaustyö on näyttävästi toteutettu pukudraama, jonka suhde historiaan on puhtaasti viitteellinen. Sen tarina ei ole kovin kiinnostava ja näyttelijäsuoritukset korkeintaan keskinkertaisia. Elokuvan kohokohta on lopun suuri vedenpaisumus.[4][5] Se sai kriitikoilta huonon vastaanoton[1] ja tuotti Italiassa melko vaatimattomat 213 miljoonan liiran kassatulot[2].

DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan englanninkielinen versio on saatavilla Retromedian laadultaan tyydyttävänä aluekoodittomana DVD:nä[4][5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 279–280. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
  2. a b DBCult Movie Database Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  3. Anica: Archivio del Cinema Italiano Viitattu 8.6.2014. (italiaksi)
  4. a b DVD Drive-In Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  5. a b DVD Talk Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]