Le fils
| Le fils | |
|---|---|
_Elokuvajuliste.jpg) Elokuvan Le fils elokuvajuliste. |
|
| Ohjaaja |
Luc Dardenne Jean-Pierre Dardenne |
| Käsikirjoittaja |
Luc Dardenne Jean-Pierre Dardenne |
| Tuottaja |
Luc Dardenne Jean-Pierre Dardenne Denis Freyd |
| Kuvaaja | Alain Marcoen |
| Leikkaaja | Marie-Hélène Dozo |
| Tuotantosuunnittelija | Igor Gabriel |
| Pukusuunnittelija | Monic Parelle |
| Pääosat |
Olivier Gourmet Morgan Marinne Isabella Soupart |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Belgia Ranska |
| Tuotantoyhtiö |
Les Films du Fleuve Archipel 35 |
| Levittäjä | Lucky Red Distribuzione |
| Ensi-ilta |
 23. toukokuuta 2002 |
| Kesto | 104 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Le fils (kirjaimellisesti ’Poika’) on Dardennen veljesten ohjaama vuonna 2002 ensi-iltansa saanut belgialainen draamaelokuva. Elokuva kertoo miehestä, joka opettaa puutöitä ongelmanuorille.Hänen oppilaakseen tulee poika, joka pakottaa miehen kohtaamaan itsensä.[1] Elokuva sai ensi-iltansa vuoden 2002 Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvan pääosan esittäjä Olivier Gourmet palkittiin Cannesissa parhaasta miespääosasta.[2]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Le fils kuvattiin ohjaajaparin kotikaupungissa Seraingissa lähellä Liègeä. Luc ja Jean-Pierre Dardenne olivat ohjanneet dokumenttielokuvia ennen siirtymistään fiktioelokuvien ohjaajiksi. Dokumenttitausta näkyy myös elokuvassa Le fils, joka seuraa direct cineman periaatteiden mukaisesti yhtä tapahtumaa hyvin läheltä rajoitetun ajan.[3] Elokuva on rakenteeltaan pelkistetty. Dokumenttimainen käsivarakamera seuraa päähenkilöä Olivieria ja hänen reaktioitaan koko elokuvan ajan. Näemme tapahtumat Olivierin näkökulmasta, usein myös fyysisesti hänen takaansa kuvattuina. Tapahtumia taustoitetaan tai selitetään hyvin vähän. Elokuvan tarina paljastuu vähitellen.[4][5] Elokuvan pääosan esittäjä Olivier Gourmet oli näytellyt myös kolmessa aiemmassa Dardenne-veljesten elokuvassa.[3]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olivier opettaa hankaluuksiin joutuneille nuorille puutöitä. Hän ahdistuu, kun nuorisokeskukseen tulee uusi nuori. Olivier päättää kuitenkin ottaa uuden nuoren omaan ryhmäänsä. Paljastuu, että uusi tulokas Francis on tappanut Olivierin pojan viisi vuotta aiemmin.
Tapon seurauksena Olivierin oma avioliitto on hajonnut. Hänen entinen vaimonsa Magali on raskaana uudelle miehelleen. Olivier seuraa Francisia kadulla. Francis suhtautuu Olivierin kuin esikuvaan. Autossa Olivier kysyy mitä poika teki joutuakseen viideksi vuodeksi vankilaan ja Francis kertoo kuristaneensa toisen pojan vain yksitoistavuotiaana.
Olivier ottaa pojan mukaansa puuvarastolle hakemaan puuta. Kun he sirkkelöivät lankkuja sahalla Olivier paljastaa, että poika, jonka Francis tappoi oli hänen poikansa. Francis pakenee. Olivier saa Franciksen kiinni ja kuristaa tätä, mutta päästää irti. Olivier ja Francis lastaavat puut peräkärryyn.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Olivier Gourmet | … | Olivier |
| Morgan Marinne | … | Francis Thorion |
| Isabella Soupart | … | Magali |
| Nassim Hassaïni | … | Omar |
| Kevin Leroy | … | Raoul |
| Félicien Pitsaer | … | Steve |
| Rémy Renaud | … | Philippo |
| Annette Closset | … | nuorisokeskuksen johtaja |
| Fabian Marnette | … | Rino |
| Jimmy Deloof | … | Dany |
| Anne Gerard | … | Danyn äiti |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai ensi-iltansa vuoden 2002 Cannesin elokuvajuhlilla. Pääosan esittäjä Olivier Gourmet palkittiin parhaasta miespääosasta.[2] Kansainvälisten kriitikkojen mielestä elokuva oli mestariteos.[6][7] New York Timesin A.O. Scott näki elokuvan haastavan koston ja melodraaman kaltaiset yksinkertaiset ratkaisut, joihin useimmat muut elokuvat sortuvat kuvatessaan samankaltaista moraalista asetelmaa. Hänen mukaansa Le Fils ei ole helppo katsomiskokemus, mutta näennäisessä yksinkertaisuudessaan mestariteos.[8] The Guardian -lehden Peter Bradhawn mielestä elokuva oli voimakas ja arvokas kannanotto, joka ei kuitenkaan elokuvana yltänyt aivan odotuksiin.[9] Roger Egbert nosti Le Filsin 2000-luvun kymmenen parhaan elokuvan joukkoon. Hän pitää elokuvaa poikkeuksellisena jopa Dardennen veljesten elokuvien joukossa.[4][10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Son (Le Fils) cineuropa.org. Cineuropa - the best of European cinema. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Le fils www.festival-cannes.com. 2002. Festival Cannes. Viitattu 15.11.2020.
- ↑ a b Hongisto, Ilona: Sodankylän elokuvajuhlat 2005: Dardennet • Festivaalit www.film-o-holic.com. 7.7.2005. Film-O-Holic. Viitattu 15.11.2020.
- ↑ a b Ebert, Roger: The Son movie review & film summary (2003) www.rogerebert.com. 21.2.2003. rogerebert.com. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Alén, Johan: Sodankylä 2005 - Fuller on yhä ykkönen www.kulttuurivihkot.fi. 2005. Kulttuurivihkot. Viitattu 15.11.2020.
- ↑ The Son www.rottentomatoes.com. Rotten Tomatoes. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
- ↑ The Son www.metacritic.com. Metacritic. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Scott, A.O.: FILM FESTIVAL REVIEW; A Father and the Boy Who Killed His Son www.nytimes.com. 28.9.2002. New York Times. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Bradshaw, Peter: The Son (Le Fils) www.theguardian.com. 14.3.2003. The Guardian. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Ebert, Robert: The best films of the decade blogs.suntimes.com. 30.12.2009. Sun Times. Arkistoitu . Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
| ||||||