Lasikatto
Lasikatolla viitataan kuvainnollisesti niihin näkymättömiin ja keinotekoisiin esteisiin, joiden uskotaan estävän päteviä naisia nousemasta liike-elämässä johtopaikoille ja muihin korkeisiin asemiin. Kattoa kutsutaan lasiseksi, koska ihmiset eivät helpostikaan huomaa sitä, vaikka se onkin olemassa.[1] Vaikka käsitettä käyttivätkin ensimmäisenä feministit kuvaamaan naisten urakehityksen esteitä, nykyisin lasikatosta voidaan puhua myös etnisten ja muiden vähemmistöjen kohdalla, niihin kuuluvat miehet mukaan lukien.[1]
Lasikattoon uskovien mukaan naisia pysäyttävät uraesteet ovat hierarkkisia, ne johtuvat asenteista tai organisatorisista vinoumista, ne näyttävät olevan mahdottomia ylittää, ja ne pahenevat mitä korkeammalle hierarkiassa nainen nousee. Käsitteen arvostelijoiden mielestä väitetyt lasikatot eivät kuitenkaan aiheudu rakenteellisesta epätasa-arvosta tai syrjinnästä, vaan sen sijaan naisten itse tekemistä valinnoista, kuten oman perheen asettamisesta työuran edelle.[1]
Nimitystä lasikatto (engl. glass ceiling) käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen lehtitoimittaja Gay Bryant Adweek-lehdessä vuonna 1984. Hän kutsui lasikatoksi tilannetta, jossa amerikkalaisnaisten urakehitys pysähtyy ylemmän keskijohdon tasolle. Seuraavana vuonna kansallisen naisjärjestön NOW:n johtaja sanoi haastattelussa, että naisten ei ole mahdollista puhkaista lasikattoa ilman naisliikettä. Vuonna 1991 Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush perusti erityisen komitean tuottamaan liike-elämälle suosituksia lasikatto-ongelmaan liittyen. Samana vuonna esiteltiin lasikattoasetus osana kansalaisoikeusasetusta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Boyd, Karen S. (toim. Schaefer, Richard T.): ”Glass ceiling”, Encyclopedia of Race, Ethnicity, and Society, s. 548–551. Sage Publications, 2008. ISBN 978-1-4129-2694-2.