Lammin biologinen asema

Lammin biologisen aseman päärakennus elokuussa 2015.

Lammin biologisen aseman tutkimushalli elokuussa 2012.

Lammin biologinen asema on Lammilla Hämeenlinnassa sijaitseva Helsingin yliopiston luonnontieteellinen asema, joka samalla on myös kokous- ja seminaarikeskus majoitus- ja keittiölaitoksineen. Se on myös Suomen suurin biologinen asema. Yhdessä Kilpisjärven biologisen aseman ja Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa Lammin biologinen asema toimii Helsingin yliopiston luonnontieteiden opetus- ja tutkimustukikohtana.

Asemalla on käynnissä yli 20 luonto- ja ilmastotutkimusta. Aseman tutkimukset rahoitetaan yleensä ulkopuolisella rahoituksella. Merkittävin rahoittaja lienee Suomen akatemia, ja myös EU on ryhtynyt aktiiviseksi rahoittajaksi.

Vuonna 2008 paikallinen liike-elämä perusti Lammin biologisen aseman Ympäristötutkimuksen Säätiön tukemaan asemalla tehtävää ympäristötutkimusta. Muihin rahoittajiin lukeutuu Hämeenlinnan kaupunki, joka kehitysyhtiönsä kautta sponsoroi biologiselle asemalle sijoitettua ympäristötutkimuksen professuuria.

Aseman nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1970, ja se on 2000 neliömetrin laajuinen. Oppilasasuntolan takaa olevalta niityltä lähtee luontopolku, joka kulkee Linnamäen huipun (168 metriä merenpinnan yläpuolella) ja lehtometsän läpi Pää­järven rannalle, ja takaisin asemalle. Asemalla on päärakennuksen lisäksi oppilasasuntola, tutkija- ja henkilökunta-asuntolat sekä tutkimushalli. Aseman alueella on verstas, rantasauna ja muita huoltorakennuksia. Melkein koko biologisen aseman alue on suojeltu.

Tutkimus

Lammilla tehtävä tutkimus on luonteeltaan perustutkimusta. Asema toimii muualta tulevien tutkimusryhmien tukikohtana tarjoten tiloja, laitteita ja avustavaa henkilökuntaa. Tutkimusaiheet ovat usein monitieteisiä ja projektit yhteistyöprojekteja, joissa on mukana muita yliopistoja, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia. Asemalla tehdään myös omaa vesi- ja maaekosysteemeihin liittyvää tutkimusta. Keskeinen teema aseman tutkimuksessa on ympäristömuutosten vaikutukset boreaalisissa ekosysteemeissä.

Asemalla on oma ympäristöntutkimuksen professuuri, jonka erityisalana on vesitutkimus. Vesitutkimuksessa tärkeitä tutkimusaiheita ovat monet ilmastonmuutokseen sekä valuma-alueiden ja vesistöjen vuorovaikutukseen ja mm. rehevöitymiseen liittyvät teemat. Aseman tutkimuslaboratoriot on varustettu analyysilaittein, erityisesti vesitutkimuksen käyttöön. Asemalla tehdään myös palvelututkimusta, jonka tilaajina ovat mm. muut yliopistolliset laitokset, tutkimuslaitokset, yksityisyritykset ja kunnat.

Asemalla on tehty ekologista pitkäaikaisseurantaa jo 1960-luvulta lähtien. Lammin alue kuuluu kansalliseen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkostoon (FinLTSER). Erityisen arvokkaaksi tällainen seuranta-aineisto on osoittautunut ympäristömuutoksen havainnoinnissa ja vaikutusten arvioinnissa.

Maaekosysteemejä tutkivissa hankkeissa selvitellään esimerkiksi lajien selviämistä pirstoutuneissa ympäristössä sekä lajirunsauden, harvinaisuuden ja sukupuuttojen syitä. Asemalla tutkitaan myös metsiä, kuten sammalten ja kääpien evoluutiota ja ekologiaa. Lammin ja lähialueiden linnuston sekä kasvillisuuden tutkimusta on tehty yhtäjaksoisesti jo yli 50 vuoden ajan.

Vuonna 2007 valmistunut tutkimushalli (550 m²) on luonut puitteet kokeellisille tutkimuksille. Tutkimushallin lämpötilaa, valaistusta ja kosteutta voidaan säädellä tutkimuksen mukaan. Tutkimusta palvelee myös muovikasvihuone, joka on kooltaan 512 m².

Vuodesta 1970 lähtien kenttäasemalla on tuotettu yli tuhat tieteellistä julkaisua ja runsaat 60 väitöskirjaa.

Kokous- ja seminaaritoiminta

Aseman päärakennuksen uudistetut tilat tarjoavat puitteet kursseille, seminaareille ja kokouksille. Suurimpaan saliin mahtuu yli 100 kuulijaa. Tämän lisäksi päärakennuksessa on kolme 25 hengen kurssisalia sekä useita pienempiä kokous- ja ryhmätyöhuoneita. Saleissa on myös kiinteä internetyhteys sekä dataprojektori. Langaton verkko toimii päärakennuksessa ja asuntoloissa.

Historia

Asema aloitti toimintansa vuonna 1953 ns. "vanhan pappilan" tiloissa entisessä Lammin pappilan päärakennuksessa. Ison pappilan tilojen puutteet tiedettiin alusta asti, ja yksi ensimmäisistä projekteista oli uudisrakennusohjelman käynnistys. Rakennusohjelma siirtyi yliopistolta rakennushallitukselle. Päätös ison pappilan purkamisesta tehtiin viime tingassa taloudellisessa ja byrokratisessa puristuksessa.

Uudisrakennuksen käyttöönotto merkitsisi käytännössä koko aseman perustamista uudelleen. Majoituskapasiteetti moninkertaistui, tutkijoiden ja kurssiopettajien käyttöön otettiin modernit tutkimus- ja laboratoriotilat ja työskentely laajeni ympärivuotiseksi. Alkuvuosista lähtien biologinen asema on luonut vahvan perinteen juuri vesiekologiaa tutkimalla. Tutkimuskohteita ovat olleet vesistöjen happamuus, metsätalouden vesistökuormitus sekä ilmastonmuutosten vaikutukset.

Kirjallisuutta

• Jaakko Syrjämäki (toim.): Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema 1953-1993. Lammi: Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema, 1993. ISBN 951-45-6487-1.
• Jorma Keskitalo ja Jaakko Syrjämäki (toim.): Pappilamiljööstä kansainvälisen tieteen tyyssijaksi. Lammin biologisen aseman puoli vuosisataa. Lammi: Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema, 2003. ISBN 952-10-1299-4.

Aiheesta muualla

• Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto. Viitattu 16.12.2008.
• Sintonen, Kirsti: Lammin biologinen asema 50 vuotta. Acatiimi, 2003, nro 7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.12.2008.