Laina Vehanen
Laina Linda Vehanen (13. elokuuta 1893 Taivassalo – 20. tammikuuta 1989 Turku) oli suomalainen agronomi ja karjanhoidon lehtori, joka sai ylilehtorin arvonimen.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laina Vehasen vanhemmat olivat tilallinen Emil Felix Vehanen ja Alma Johanna Ahlgren.[1] Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1914 ja valmistui agronomiksi 1919. Vehanen toimi Pohjois-Karjalan tietopuolisen karjanhoitokoulun opettajana 1919–1920, Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran karjanhoidon konsulenttina 1920–1926, Hämeen läänin maanviljelysseuran karjatalouden konsulenttina 1926–1928 ja Järvenpään Maatalousnormaalikoulun kotieläinhoidon lehtorina 1929-1956.[2] Vehanen oli suosittu esiintyjä karjatalouden edistäjänä virkatyönsä ohella ja vielä eläkepäivinään. Hän esiintyi myös radiossa ja julkaisi runsaasti käytännönläheisiä kirjoituksia. Hänen laatimastaan oppaasta Karjaväen kirja otettiin peräti seitsemän painosta vuosina 1943-1953 ja teosta painettiin yhteensä noin 70 000 kappaletta. Vehanen oli mukana perustamassa Kotieläinhoitajien liittoa 1930-luvun lopussa ja toimi sen liittohallituksessa 1939-1951, samoin kuin osallistui Karjatalousväen huolto- ja lomaliiton toimintaan nauttien itsekin usein sen lomakodista Aulangon Heikkilässä. Agronomien Yhdistyksen eli Agronomiliiton aktiivina hän oli sen johtokunnan ensimmäinen naisjäsen 1935-1946.[1] Vehaselle myönnettiin ansioistaan ylilehtorin arvonimi 1957.[3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Om tillgodogörandet af vissa foderslag hos får och kor: redogörelse för en å Fysiologiska institutet i Helsingfors på uppdrag af Lifsmedelsministeriets produktionskommitté utförd undersökning, 1919, Carl Tigerstedt ja Laina Vehanen
- Karjantarkastustoiminta ja maatiaiskarjan jalostus Skandinavian maissa, 1924
- Lehmän lypsäminen, harjaaminen ja peseminen: ohjeita käytäntöä varten, 1936
- Karjaväen kirja, 1943
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Riitta Mäkinen: Vehanen, Laina (1893–1989). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivut 407-408.
- ↑ Aikalaiskirja, s. 722. Helsinki: Otava, 1934. Project Runeberg: Aikalaiskirja (viitattu 15.4.2014).
- ↑ Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 288. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
|
