Laillistettu kiinteistönvälittäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”LKV” ohjaa tänne. Lyhenne tarkoittaa myös Lanen piirikunnan lentoasemaa Oregonissa, Yhdysvalloissa.

Kiinteistönvälittäjä on henkilö, joka kaupallisesti välittää työkseen asunto-osakkeita ja kiinteistöjä kuluttajien sekä yhteisöjen toimeksiannoista. Laillistettu kiinteistönvälittäjä (lyhenne LKV[1]) on henkilö, joka on Suomessa suorittanut Keskuskauppakamarin laillistetun kiinteistönvälittäjän tutkinnon. Kiinteistönvälittäjä ei voi laskuttaa välityspalkkiota, ellei hän ole laillistettu kiinteistönvälittäjä.

Tutkinto ja ammattipätevyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laillistetun kiinteistönvälittäjän tutkintoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa Helsingissä ja Oulussa. Keväästä 2012 on järjestetty koe Helsingin ja Oulun lisäksi samanaikaisesti myös kolmannessa paikassa, Tampereella. [2] Tutkinnon suorittaminen on edellytyksenä ammattimaisessa kiinteistönvälityksessä välitysliikkeen tai sen toimipisteen johtajalle. Kiinteistönvälityskoulutusta järjestää muun muassa Markkinointi-instituutti.

Välityspalkkiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain laillistettu, aluehallintoviraston rekisteröimä ja valvoma kiinteistönvälitysyritys voi yritystoiminnassaan laskuttaa työstään välityspalkkion. Välityshinnoittelun ilmoittamista koskevat periaatteet sisältyvät hintamerkintäasetukseen 1359/1999. Asetuksen taustalla on EU:n direktiivi kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta, 98/6/EY. Suomessa kuluttaja voi halutessaan selvittää kiinteistönvälityshintoja ennen välittäjävalintaa internetin välityspalkkiovertailuista. Vaihtoehtoinen tapa hintojen selvittämiseksi on kysyä ne jokaiselta paikkakunnan välittäjältä erikseen.

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteistönvälittäjän ja muiden kiinteistönvälitysliikkeiden palveluksessa olevien toimintaan liittyvät keskeisesti Laki kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä (1075/2000), Laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä 1074/2000 (kiinteistönvälityslaki [3]) , Valtioneuvoston asetus kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä (143/2001), Valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista (130/2001) [4] sekä hyvä kiinteistönvälitystapa. Kiinteistön kauppa on sopimusvapaudeltaan rajoitettua kauppaa, jossa kaupan ollakseen laillisesti pätevä, joudutaan noudattamaan laissa säädettyjä muotomääräyksiä päinvastoin kuin irtaimiston kaupassa, jossa pääsääntöisesti pätee sopimusvapaus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]