Kuuston ruukki
Kuuston ruukki sijaitsi Salossa Hamarjärvestä Kiskonjokeen laskevan pienen puron, Kuustonojan, varrella kapeassa ja jyrkkäreunaisessa laaksossa. Ruukki oli toiminnassa vuosien 1732–1830 välillä.[1]
Ruukin perusti vuonna 1732 Claes Flemming Perniön Isokuuston verotalon maalle. Ruukkiin kuului kankirautapaja, jossa käytettiin raaka-aineena Teijon masuunin takkirautaa sekä Ruotsista Noran alueen kaivoksista tuotua rautaa. 1800-luvun alussa takkirautaa alettiin tuoda pääasiassa Ruotsista Grythyttanin ja Nya Kopparbergetin kaivosalueilta. Ruukin toiminta päättyi vuonna 1830, kun silloinen omistaja Carl Johan Sallmen siirsi ruukin Latokartanon Myllykosken rannalle.[1]
Ruukin 22×25 metrin kokoisen kankivasarapajan harmaakiviset seinät ovat säilyneet maastossa enimmillään 2,5 metrin korkuisina. Pajarakennuksen sisällä on näkyvissä tiilinen ahjon pohja ja kankivasaran perustuksia. Pajan yläpuolella on maasta ja kivistä rakennetun padon rauniot. Padolta on johtanut pajaan kahden kivipilarin kannattama vesikouru. Pajan lähistöllä on myös kuonakasoja ja metsikössä sijaitsevat kolmen suurehkon rakennuksen kivijalat, joiden ympärillä on runsaasti syttä. Rakennukset ovat saattaneet toimia hiilivarastoina. Ruukin työväen asunnot ovat sijainneet pajan luoteispuolella paljaan kallion päällä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Museoviraston kulttuuriympäristön rekisteriportaali : Salo, Kuuston ruukki (Arkistoitu – Internet Archive)