Kuun geologinen ajanlasku
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kuun geologinen ajanlasku on ollut Maan geologisen ajanlaskun perustana, vaikkei se siihen täysin sovellukaan. Kuun synnyttyä Maahan törmänneen planeetan Maasta irrottamasta aineksesta 4,55 miljardia vuotta sitten koko sen pintaa peitti 450 km:n paksuinen magma. Kuu oli aluksi 200 miljoonan vuoden ajan sula. Kuun pintaosat jäähtyivät kuitenkin verrattain nopeasti laavan kiteytyessä, jolloin oliviinin ja pyrokseenin kaltaiset raskaammat aineet upposivat kohti keskustaa muodostaen vaipan. Kuun kiinteä kuori muodostui noin 4,4 miljardia vuotta sitten kevyemmistä aineista kuten maasälvästä. Tämä vaalea pinta on yhä nähtävissä Kuun ylänköalueilla.
Kuuhun on osunut sen olemassaolon aikana useita meteoriittejä, varsinkin sen historian alussa. Kuusta puuttuvat Maassa toimivat seleografiset voimat eli eroosio käytännössä kokonaan. Nykyään Kuun pintaa muokkaavat enää kuunjäristykset ja mikrometeoriittien osumat. Koska pinta on näin muuttumaton, voidaan siitä löytää kaukaistenkin aikojen merkkejä. Esimerkiksi Claviuksen ja Gassendin kraatterit syntyivät 4,4–3,8 miljardia vuotta sitten. Kuun meret syntyivät basaltin peittäessä tuolloin syntyneet suurimmat kraatterit eli törmäysaltaat noin 3,8–3,2 miljardia vuotta sitten Kuun geologisesti aktiivisella kaudella. Kuun merten reunavuoret, esimerkiksi Montes Apenninus, ovat siis näiden muinaisten kraattereiden törmäyksissä kohonneita reunoja. Kuussa on ollut tulivuoritoimintaa pienemmässä määrin myöhemminkin, mutta se on nykyään päättynyt.