Korsetti
Korsetti on vyötäröä ja lantiota tukeva jäykkä ja kiristettävä naisten liivi.[1] Nyöreillä kiristettäviä korsetteja kutsutaan myös kureliiveiksi.[2]
Korsettia on usein käytetty vyötärön kaventamiseksi joko hetkellisesti tai pysyvästi. Korsettia voidaan käyttää paitsi alusvaatteena, myös päällysvaatteena tai eroottisena vaatekappaleena. Sitä on käytetty myös selkäongelmiin ja painonhallintaan.
Rakenne ja materiaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korsetin kangas on usein tukevaa puuvillaa tai satiinia, mutta myös kevyempiä materiaaleja käytetään. Korsetin ja ihon välissä voidaan käyttää jotain vaatetta suojaamassa ihoa korsetilta ja korsettia hieltä.[2]
Korsetin pitävät tukevana liivinluut, jotka valmistetaan nykyisin metallista tai muovista. Luut ulottuvat korkeintaan noin 16 senttimetriä vyötärön alapuolelle, jotta istuminen olisi mahdollista.[2]
Korsetissa voi olla yläosassa kupit rinnoille ja alaosassa sukkanauhat.[2]
Perinteisissä korseteissa on takana nyörit kiristystä varten, jotta korsetti olisi tiukka. Joissakin korseteissa on etukiinnitys joko nyörillä, hakasilla, vetoketjulla tai lastikalla. Nyörityksen voi toteuttaa usealla eri tavalla. Korsetin ala- ja yläreuna jätetään löyhemmin kiristetyksi kuin vyötärön kohta, jotta korsetti ei pullistaisi reunojensa kohdalla vartaloa. Takanyöritetyn korsetin pukemisessa tarvitaan toisen henkilön apua, mutta etukiinnitetyn korsetin pukeminen voi onnistua yksinkin.[2]
Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korsetti voi olla niin sanottu vyötärökorsetti, jolloin se muokkaa vain vyötäröä, tai se voi ulottua rintojen yli ja alas lantiolle, jolloin se tukee ja muotoilee kehoa enemmän. 1900-luvun alussa oli malleja, jotka ylsivät jopa reisille. Nämä korsetit eivät kuitenkaan olleet alas asti luitettuja.
Historian aikana on ollut monenlaisia korsettityyppejä. Haluttu vyötärön kapeus, siluetti, vyötärölinjan paikka ja ylävartalon muoto ovat muuttuneet muodin mukaan ja näihin kaikkiin on voitu vaikuttaa eri tavoin leikatuilla ja luitetuilla korseteilla. 1700-luvulla käytetyt korsetit asettivat vyötärön melko alas ja ne olivat kokonaan luitettuja. Myöhemmin luiden määrä vaihteli ja suurimmassa osassa korseteista oli luita 15–30 kappaletta korsetista ja käyttäjän koosta riippuen. 1900-luvun alussa esiteltiin uudenlainen niin sanottu S-korsetti, joka työnsi naisen rinnan eteen ja takamuksen taakse synnyttäen S-kirjainta muistuttavan sivusiluetin. S-korsetin tarkoitus oli olla terveellinen ja muodikas vaihtoehto aiemmalle viktoriaanisen tyylin korsetille, mutta siitäkin tuli naisille väline saada entistäkin kapeampi vyötärö.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korsetteja voidaan käyttää esimerkiksi alusasuna, toppina tai vyötärönkiristäjänä juhlatilaisuuksissa. Korsetti kuuluu perinteisesti morsiuspukuun. 2000-luvulla korsettia on alettu käyttämään myös päällysvaatteena. Jotkut käyttävät korsettia vyötärönsä muokkaukseen, selkäongelmiin, historianharrastuksena, pukeutumistyylinsä osana (esimerkiksi gootit) tai eroottisena asusteena.[2] Tiukka korsetti estää mahan syömisen täyteen, minkä vuoksi jotkut pitävät korsettia painonhallinnan apuna. Korsetti estää myös pitkäaikaisesti käytettynä vatsan kasvua suuremmaksi.[2]
Korsetti saa vyötärön näyttämään kapealta etenkin edestä ja takaa, koska se tekee vyötäröstä poikkileikkaukseltaan pyöreän. Korsetti myös kohottaa rintoja. Rintaliivikupeilla varustettu korsetti tukee suuria rintoja paremmin kuin tavalliset rintaliivit, eikä purista yhtä paljon.[2]
Korsetti painaa alimpia kylkiluita hitaasti sisäänpäin, ja samalla sisäelimet siirtyvät hiukan. Näin vyötärö kaventuu ajan kuluessa. Korsetin pitkäaikainen käyttö aiheuttaa keskivartalon lihasten surkautumista, mitä voi torjua venyttelyillä ja lihaskuntoharjoittelulla.[2]
Korsetin käyttö vaatii totuttelua, sillä tiukka korsetti tekee hengityksestä aluksi pinnallisen. Korsetti ei saa olla niin tiukalla, että se aiheuttaa kipua.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korsetteja käytettiin jo antiikin Kreikan aikana. Euroopassa pukeuduttiin 1300–1500-luvuilla tiukkaan räätälöityyn vartaloon.lähde?
Jo ennen keskiaikaa tunnettiin kureliivit korostaen vyötäröä. Vuoden 1550 tienoilla eurooppalaiset räätälit alkoivat valmistaa nahasta, puusta ja raudasta korsetteja aatelisnaisille. Myöhemmin metallituet korvattiin muun muassa valaan luilla ja 1800-luvulta alkaen kumilla.[3]
Varsinainen kureliivi kehittyi ensimmäisenä 1500-1600-luvun Espanjassa, missä korsettia kutsutaan nimellä vasquine. Muoti levisi sieltä Italiaan ja Ranskaan sekä Englantiin. Korsetti oli aluksi aristokraattinen muoti.lähde?
Korsetteja alettiin neuloa koneellisesti 1800-luvun alussa. Siitä tuli arkipäiväinen vaatekappale ylellisyystuotteen sijaan. 1830-luvulla ihannevyötärö oli ampiais- tai hämähäkkivyötärö. Se on niin kapea, että sen ympäri yltää kahden käden sormin.lähde? Korsetin kiristäminen tarpeeksi tiukaksi oli mahdollista uuden keksinnön, metallisten nyörinreikien, ansiosta. Kumilankoja sisältävät ”hygieeniset korsetit” tulivat käyttöön 1860-luvulla. Näitäkään korsetteja ei juuri voinut pestä, nimestään huolimatta. Samaan aikaan ilmestyivät myyntiin ensimmäiset värilliset satiinikorsetit – mustat, punaiset ja harmaat.[4]
1880-luvulla ihannevyötärönmitta oli 33 senttiä. Korsettiin pukeuduttiin jo aamulla ja korsettia piti kiristää muutaman tunnin välein, kunnes vartalo on iltaan mennessä halutun muotoinen. lähde?
Transvestiitit ja sadomasokistit vaikuttivat 1800-luvulla korsetin osittain huonoon maineeseen. Viktoriaanisena aikana ihmiset kuvasivat eroottisia roolileikkejä, joissa ”tuhmat” nyöritettiin tiukkoihin korsetteihin. Nämä kertomukset loivat erotiikan ja fetisismin osaltaan korsetin ympärille.[3]
1800-luvun alkupuolella myös muotitietoiset herrasmiehet käyttivät korsetteja, tavoitteena hoikka ja elegantti S-mallinen vartalo. Korsettia käyttäviä miehiä alettiin pilkata 1800-luvun puolivälissä, kun korsettien käyttö miesten keskuudessa meni pois muodista. Esimerkiksi ratsuväensotilaat kuitenkin käyttivät selän tukena nahasta tehtyä korsettia. Yhdenlaista miesten korsettia kutsuttiinkin sotilaalliselta kalskahtavalla nimellä ”Marlboro”.[3]
Heti 1900-luvun alussa tietoisuuteen tuli myös ilmiö kuremaksa, koska kureliivit ja vaatteet sidottiin ahtaalle aiheuttaen maksan epämuodostuman. lähde? 1920-luvulla vartalon naiselliset piirteet unohtuivat vähitellen, rintoja latistettiin, lantiota korostettiin ja vyötärö jätettiin huomiotta. Muotiin tuli suora linja ja poikamainen muoti. Vetoketju keksittiin myös 1930-luvulla, joka lisäsi liivien käyttömukavuutta.[4]
Pienivyötäröisin nykyisin elävä ihminen on Cathie Jung, jonka vyötärön ympärysmitta korsetissa on noin 38 cm.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ korsetti. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e f g h i j Corsetiere, Liivia: Liivit, naisen salaiset aseet, s. 48–56, 80–86. Liivia Lingerie, 2012. ISBN 978-951-9299-06-8.
- ↑ a b c Korsetit: 400 vuotta nyörien vankina | Historianet.fi historianet.fi.
- ↑ a b Pieni alusasuhistoria | Tyyli | yle.fi yle.fi.
- ↑ Guinness World Records -sivusto (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korsettiliike Belle Modeste (Arkistoitu – Internet Archive) – tietoa korsetin käytöstä
- Staylace
- Illusion Costumes mm. historiallisten, juhla-, hää- ja fantasiakorsettien valmistusta sekä tietoutta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Spinor-valmistajan mallisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Katri Koskinen: Korsettikuningattaret kiristävät ja korostavat kadonneen vyötärön takaisin. MTV3 Helmi 16.9.2011.