Vetoketju

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi muovista vetoketjua
Läpileikkaus sulkeutuvasta vetoketjusta

Vetoketju on liittämislaite, jolla yhdistetään väliaikaisesti kaksi tekstiilikappaletta. Sitä käytetään yleisesti vaatteissa, laukuissa, matkalaukuissa, käsilaukuissa, teltoissa, makuupusseissa ja muissa tekstiileissä. Vetoketju keksittiin vuonna 1891.

Vetoketjun keksi yhdysvaltalainen Whitcomb Judson vuonna 1891 mutta ei suinkaan vaatteita vaan saappaita varten. Vetoketju pysyikin pitkään lähes tuntemattomana keksintönä. Sen merkitys oivallettiin vasta 1918, kun Yhdysvaltain laivasto alkoi käyttää sitä lentohaalareissa. Sen jälkeen vetoketju yleistyi myös siviilien vaatetuksessa.

Vetoketjun vaihtoehtona käytetään nappeja, tarrakiinnitystä, nyöriä, solkia, neppareita ja hakaneuloja.

Vetoketju rakentuu kahdesta tekstiilikaitaleesta, joiden toisessa reunassa on hammastus, sekä lukosta. Vetoketjun toiminta perustuu muovista tai metallista valmistetun hammastuksen lomittain menoon, jonka lukon liikuttaminen saa aikaiseksi (alempi kuva). Vetoketjuja nimitetään hammastuksen mukaan joko kierreketjuksi, hammasketjuksi tai metalliketjuksi. Kierreketjun hammastus on ohutta muovikuitua, joka on pakotettu kierteen muotoon (ylempi kuva, oikealla oleva ketju). Hammasketjun hampaat ovat erillisiä, muovista muotoiltuja hampaita (ylempi kuva, vasemmalla oleva ketju). Metalliketjun hampaat ovat saman tyyppisiä kuin muovisten ketjujen hampaat, mutta ne on valmistettu metallista. Vetoketjuja nimetään myös niiden käyttötarkoituksen mukaan avo- ja umpiketjuiksi. Avoketjun puoliskot on mahdollista irrottaa kokonaan toisistaan. Tällaisia ketjuja käytetään esimerkiksi takeissa. Umpiketjun toisessa päässä on kiinnitys, joka pitää vetoketjun puoliskot yhdessä ja estää lukkoa karkaamasta. Tällaisia vetoketjuja käytetään esimerkiksi hameissa ja housuissa. Vetoketjujen yleisimmät leveydet ovat 4 ja 6 millimetriä. Vetoketjuja myydään määrämittaisina tai metriketjuna. Metriketju on yhtenäistä vetoketjua, josta voidaan leikata halutun mittainen vetoketju; tällaisesta ketjusta tulee aina umpiketju, ja siihen on kiinnitettävä lukko aina erikseen. Vetoketjua voidaan käyttää tehokeinona tai se voidaan piilottaa kokonaan. Näkyville tarkoitettuja vetoketjuja on myynnissä esimerkiksi strassikoristehampaisina tai kultahampaisina. Kokonaan saumaan katoava vetoketju on nimeltään piilovetoketju. Sen idea perustuu siihen, että hammastus kääntyy työn nurjalle puolelle.

Iittalan Tsaikka-lasien pohja tehdään vetoketjutehtaiden ylijäämämateriaalista[1].

Nylonvetoketju on sinällään harhaanjohtava nimitys, koska kuvan vetoketjussa ei ole "nylonia" (Polyamidia) ollenkaan. Suomessa on SFS-standardi 4330 Vetoketjut, nimikkeistö ja määritelmät, josta löytyy paremmat nimitykset vetoketjutyypeille ja osasille. Katso myös SFS 4539 Vetoketjut. Testausmenetelmät.

[muokkaa] Lähteet

  1. Iittala Group Viitattu 23.6.2009.
Tämä vaatetukseen ja kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai muita samantapaisia artikkeleita.

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä