Kulhia MK 2
| Kulhia MK 2 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | urheilukone |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Suunnittelija | Mikko Kulhia |
| Ensilento | tammikuu 1931 |
| Poistettu käytöstä | joulukuu 1951 |
| Tila | tuhoutui pakkolaskussa 1951 |
| Valmistusmäärä | 1 |
| Kehitetty mallista | Kulhia MK 1b |
Kulhia MK 2 oli suomalaisen Mikko Kulhian rakentama yksimoottorinen yksipaikkainen urheiluilmailukone, joka seurasi Kulhian aiemmin rakentamia MK 1a ja -1b -koneita. Paranneltu MK 2 rakennettiin 1930-luvun alulla, mutta kone ehti lentää vain ensilennon vuonna 1931. Kone jäi muutamaksi vuosikymmeneksi odottamaan varastoituna, kunnes se kunnostettiin lentokuntoon vuonna 1951. Kone ehti tehdä tämän jälkeen joitakin lentoja, mutta vaurioitui korjauskelvottomaan kuntoon viimeiseksi jääneellä, vuonna 1951 tehdyllä lennolla.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikko Kulhia lähti kehittämään MK 2 -konetta edellisen MK 1b:n vaurioiduttua korjauskelvottomaan kuntoon kevättalvella 1930. Uuden koneen piirustukset valmistuivat talven aikana, ja kone rakennettiin hyvin nopealla työtahdilla koulujen päätyttyä alkukesästä 1930.[1]
MK 2 valmistui kolmessa kuukaudessa, mutta joutui odottamaan ensilentoa aina vuoden 1931 alulle, sillä Kulhia joutui palaamaan koulun penkille syksyllä 1930. Koelentoja harkittiin tehtäväksi Parolasta, mutta ensilentoa lähdettiin lopulta yrittämään vasta tammikuussa 1931 järvien jäädyttyä. Valmistelut veivät aikaa, ja koneella päästiin lopulta ilmaan illan jo hämärtyessä. MK 2 oli edeltäjiinsä nähden huomattavasti nopeampi ja nousukykyisempi. Ensilento päättyi laskutelineen murtumiseen oikean siiven osuttua jäähän laskussa.[1]
Vaurioita ei ehditty korjaamaan enää joululoman puitteissa, ja kone jäi jälleen odottamaan. Seuraavana kesänä veljekset rakensivat koneeseen vaneriset kellukkeet,[1] joiden tilavuus oli 350 litraa ja massa 17 kilogrammaa per kelluke. Anzani-moottori sai myös uudet männät, jotka olivat tosin aiempia raskaammat ja pudottivat näin ollen moottorin huippukierroksia. Pudotuksen seurauksena MK 2:lla päästiin tekemään ainoastaan rullauskokeita.[1]
Mikko Kulhia pääsi opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun, ja seuraavat vuodet kuluivat tiiviisti harjoittelutöiden parissa. Väliin sattui myös toinen maailmansota.[1]
Uudelleenkäyttöönotto 1950-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosikymmenten tauko ei kuitenkaan vienyt Kulhian kiinnostusta ilmailuun. Hän suoritti kevääseen 1951 mennessä yksityislentäjän lupakirjan ja alkoi samoihin aikoihin suunnitella MK 2 -koneen kunnostamista ja käyttöönottoa.[1]
Hattulaan varastoitu kone tuotiin vuonna 1951 kuorma-autolla Malmille, missä lentokonemekaanikot Vilho Jokinen ja Toivo Hallanranta korjasivat sen iltatöinään. Koneen ohjausvaijerit, polttoainesäiliö ja ohjaajan istuin uusittiin, minkä lisäksi moottori sai perusteellisen huollon ja koko kone uuden maalipinnan. Koneen lujuuslaskelmat toimitettiin ilmailuviranomaiselle, ja kunnostettu kone koekuormitettiin[1] viranomaisen määräyksestä Malmin lentoasemalla. Viranomainen antoi koneen rakenteelle hyväksynnän ja MK 2 sai rekisteritunnuksen OH-MOK.[1]
Kulhia teki MK 2:lla neljä onnistunutta lentoa 16. joulukuuta 1951. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä koneen vanha Anzani-moottori hajosi kesken lennon kuusi päivää myöhemmin. Kulhia joutui tekemään pakkolaskun, mikä vaurioitti koneen korjauskelvottomaan kuntoon.[1] Sittemmin kone oli romuna varastossa Hattulassa, mutta sen lopullinen kohtalo on tuntematon.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MK 2:n siipi oli aiempia ohuempi ja pinta-alaltaan pienempi, minkä lisäksi siinä käytettiin yhdysvaltalaista NACA M4 –siipiprofiilia. Siiven rakenne oli pinnoitettu kankaalla johtoreunan vanerista torsiolevyä lukuun ottamatta. Koneen rungossa käytettiin myös ajalle edistyksellistä kuorirakennetta. Rungon sivuilla käytettiin kahden millimetrin vanerilla, päälli- ja alapintojen ollessa millimetrin paksuista vaneria. Pinnoite kiinnittyi neljään pitkittäissuuntaiseen rimaan. Rungon sisällä ei ollut minkäänlaisia vinotukia, vaan rakenteen kantavan osan muodosti pääasiassa vanerinen ulkokuori.[1]
Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 5,40 m
- Kärkiväli: 7,10 m
- Korkeus: 1,85 m
- Siipipinta-ala: 9,20 m²
- Siipiprofiili: NACA M4
- Tyhjäpaino: 183 kg
- Lentopaino: 300 kg
- Voimalaite: 1 × British Anzani Summit -V2-moottori; 25 kW (33 hv)
Suoritusarvot
- Matkalentonopeus: 130 km/h
- Sakkausnopeus: 78 km/h
- Lentoaika: 3 h
- Siipikuormitus: 32,60 kg/m²
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, 3/1998, Jukka Raunio: Mikko Kulhia ja hänen lentokoneensa.
- "Suomessa rekisteröidyt siviililentokoneet", Ilmailu, N:o 9, 1963, s. 21.
- Karhumäki, Niilo (1960) Lentopoikia. K.J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä. s. 122
- Ritaranta, Eino: Mikko Kulhia ja hänen lentokoneensa. Mobilisti, 1994, nro 5, s. 56. Helsinki: Kustannus oy Mobilisti. 601500-94-05. ISSN 0783-4616.