Kuivapuku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Neopreeninen kuivapuku

Kuivapuku eristää lämpöä ja sitä käyttävät sukeltajat, pienveneilijät ja muut mahdollisesti kylmälle vedelle altistuvat. Kuivapukua tarvitaan useimmiten veden lämpötilan ollessa alle 15 °C. Kuivapuku suojaa koko kehoa, mutta ei välttämättä päätä ja käsiä. Kylmissä olosuhteissa tai pitkissä sukelluksissa kuivapuvun täyttökaasuna voidaan käyttää argonia, jonka lämmönjohtokyky on huomattavasti ilmaa pienempi ja siten lämpöhäviö on hitaampaa.

Kuivapuvut valmistetaan nykyään useimmiten kangaslaminaatista (nylonkangasta ja kumia laminoitu yhteen, niska- tai etuvetoketju), myös polyuretaanipinnoitetta käytetään. Vanhempia materiaaleja ovat pelkkä kumi (ns. rullapuku, erillinen ylä- ja alaosa, sauma tiivistetään rullaamalla osat yhteen) ja kumipintainen kangasvahvisteinen kumiseos sekä myös neopreeninen kuivapuku, joissa puvun alle laitettava vaatemäärä on pienempi, verrattuna kumi- tai nylonpukuihin. Haittapuolena on kuitenkin neopreenin suurempi noste pinnan läheisyydessä, jolloin lyijypainoja on oltava mukana suhteessa kumi-/nailonpukua enemmän ja myös syvällä lämmöneristyskyky on pienempi neopreenin puristuessa kasaan. Neopreenipuku on jonkin verran perinteistä märkäpukua painavampi, millä ei ole vedessä merkitystä, veneeseen noustessa kyllä.

Yleensä Suomessa sukelluksen peruskurssi käydään märkäpuvussa, jonka vuoksi kuivapuvun käyttämiseen on suositeltavaa käydä erillinen kurssi. Sukellusalan yritykset ja sukellusseurat järjestävät lyhyitä kuivapuvun käyttökursseja.

Kuivapuvun vaihtoehto on märkäpuku.

Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.