Kubatši (taajama)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kubatšin vanhaa osaa, huipulla puolustustorni.

Kubatši (ven. Кубачи́) on kaupunkimainen taajama Dagestanin Dahadajevin piirissä Venäjällä. Asukkaita on 2 900 henkeä (vuonna 2009).[1]

Taajaman asukkaat puhuvat dargin kielen kubatšin murretta, jota toisinaan pidetään itsenäisenä kielenä. Virallisesti kubatšilaiset ovat dargeja, mutta eräät tutkijat katsovat heidän olevan erillinen kansa. 400–900-luvuilla Kubatšin kylä oli yksi Kaukasian koillisosan keskuksista. Sen asukkaista käytettiin iranilaista nimitystä zirihgeranit ”panssaripaidan tekijät”. Sama merkitys on myöhemmällä turkkilaisella nimityksellä kubatši. 500-luvulta lähtien kylä maksoi veroa Persialle. Vuosina 738–739 sen valloittivat arabit ja vuonna 1396 Timur Lenkin joukot. 1200–1300-lukujen vaihteessa asukkaat kääntyivät muslimeiksi.[2]

Kubatšin vanha osa on tyypillinen suuri vuoristokylä. Sen kivirakennukset on pystytetty vuorten etelärinteiden terasseille ahtaasti kylän puolustusta silmällä pitäen.[3] Nähtävyyksiin kuuluu kaksi osittain säilynyttä puolustustornia, Dagestanin ainoa pelkästään naisille tarkoitettu moskeija sekä rakennuksia koristavat reliefit.[4] 1960-luvulta lähtien taajama on laajentunut huomattavasti.[3]

Kubatši on yksi Dagestanin käsityötaiteen keskuksista. Sen asukkaat olivat kuuluisia aseseppiä jo varhaisella keskiajalla. 1700–1800-luvuilla korkealle tasolle kohosivat kultasepän- ja metallityöt sekä kiven, puun ja luun käsittely. Vuodesta 1923 lähtien taajamassa on toiminut hopea-astioita ja koruja valmistava taidekäsityöyritys.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 18.9.2010. (venäjäksi)
  2. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 212. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  3. a b Narody Rossii: entsiklopedija, s. 213. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Markovin, V.I.: Dorogami i tropami Dagestana, s. 157–159. Moskva: Iskusstvo, 1974.
  5. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 13, s. 545. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]