Koto (soitin)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nainen soittaa kotoa

Koto (jap. ) on perinteinen japanilainen kielisoitin. Se on tavallisesti noin 180 senttimetrin pituinen, ja siinä on 13 perinteisesti silkistä, mutta nykyisin keinokuiduista valmistettua kieltä.

Kotolla on yli 1000-vuotinen historia. Se on mahdollisesti kehittynyt kiinalaisesta gŭzhēng-soittimesta 600-luvulla. Aluksi kotoa käytettiin ainoastaan japanilaisessa hovimusiikissa, mutta 1600-luvulta lähtien muussakin japanilaisessa musiikissa. Perinteisesti Japanissa kotolla on ollut vastaava asema kuin pianolla länsimaissa. Nykyään on olemassa myös 17- ja 800-kielisiä kotoja sekä bassokotoja. Koton loivasti kaareva kaikukoppa on karvainen keisaripuusta (Paulownia tomentosa). Legendan mukaan koton ulkonäön esikuvana on ollut kyyryasentoinen lohikäärme, joka on Kiinassa ja Japanissa onnen symboli. Liikuteltavat kielisillat ovat perinteisesti norsunluuta, mutta nykyisin muovia. Soitin viritetään siirtelemällä kielisiltoja haluttuun asemaan. Kotoa soitetaan kolmella peukaloon, etu- ja keskisormeen kiinnitettävällä sormustinmaisella näppäimellä. Yleisimmät koton viritystavat tunnetaan nimillä hirachōshi (平調子) ja kumoichōshi (雲井調子).

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.