Korkeusmittari

Wikipedia

Korkeusmittarilla mitataan korkeutta haluttuun referenssitasoon verrattuna. Tyypillinen referenssitaso on keskimääräinen merenpinnan korkeus. Ilmailussa voidaan korkeutta mitata keskimääräiseen merenpinnan korkeuteen (korkeusmittarin QNH-asetus), koneen lähtö- tai kohdekentän pinnan korkeuteen(QFE-asetus) tai standardi-ilmakehän alarajan paineeseen 1013,25 Hpa verrattuna (QNE-asetus).

Korkeusmittarin toimintaperiaatteita on kolme ryhmää. Mukana kuljetettavat laitteet perustuvat joko GPS-paikannukseen, ilmanpaineen mittaamiseen tai näiden yhdistelmään. On tyypillistä, että absoluuttinen korkeus (esimerkiksi lenkin lähtöpiste) määritetään GPS:n avulla, ja muutoksen tähän painemittauksen avulla.^[1] Kolmas menetelmä perustuu teodoliitteihin ja trigonometriaan, jossa kolmion yksi sivu voidaan laskea toisen sivun ja kulmien avulla. Tätä käytetään perinteisesti maanmittauksessa, esimerkiksi tielinjojen suunnittelussa ja arkeologisten kohteiden kartoituksessa. Teodoliitin rinnalla käytetään myös takymetria ja vaaituslaitteita.^[2]

[muokkaa] Lähteet