Syvyysmittari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ora Patoharjun kehittämä syvyysmittari noin vuodelta 1952; kuvattu Sukeltajien liiton juhlanäyttelyssä 7. lokakuuta 2006
Italialainen SOS-kapillaarisyvyysmittari
Suunto SM-80 –kompassi-syvyysmittari

Syvyysmittari on sukeltajan apuväline, josta hän näkee millä syvyydellä sukeltaja on. Nykyaikaiset sukellustietokoneet toimivat paineanturien avulla sähköisesti. Mekaanisissa mittareissa on erillinen käsin käännettävä muistiviisari, joka seuraa varsinaista mittarinosoitinta mutta jää osoittamaan suurinta käytyä syvyyttä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat syvyysmittarit kehitettiin toisistaan tietämättä eri puolilla maailmaa; perusidea oli alkuperäisissä sama. Yksinkertainen syvyysmittari on U-kirjaimen muotoinen toisesta päästä tukittu lasiputki, joka kiinnitetään mitoitetulle asteikolle.

Bourdon-tyyppisessä mittarissa vesi pääsee käyristettyyn putkeen, joka hiljalleen oikenee paineessa; tämä oikeneminen käyttää mittarineulaa vaihteiston avulla. Koska avoin malli on herkkä veden epäpuhtauksille, mittarista kehitettiin nopeasti niin sanottu öljykylpymalli jossa putki on joustavaseinäisessä öljysäiliössä.

Kalvotyyppisessä mittarissa on joustava takakalvo, johon paine vaikuttaa, kalvon liike käyttää vaihteiston avulla mittarineulaa.

Syvyysmittari Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen veteraanisukeltaja, diplomi-insinööri Ora Patoharju, joka yhtenä monista oli tuomassa urheilusukellusta Suomeen ja rakensi yhdessä puolisonsa kanssa runsaasti erilaatuisia sukellusvälineitä, kehitti hyvin yksinkertaisen ja suositun mittarimallin 1950-luvulla; sukellusvarusteita ei saanut Sveitsiä lähempää ja ne olivat rahapulan ja tuontilisenssin takana. Insinöörinä hän tunsi kapillaari-ilmiön ja kehitti oman mittarimallin sen avulla. Asteikko tehtiin kokeilemalla: hän teki köyden jossa oli metrin välein syvyysmerkintöjä ja laskeutui sen avulla pohjaan; hänellä oli mukanaan itse rakentamansa mittari vielä ilman lukemia, ja sitä mukaa kuin vesipatsas U-putkessa kohosi, hän teki syvyysmerkintöjä taustalevyyn.

Erikoismallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suunto SM-80, yhdistetty kompassi ja syvyysmittari, jossa kompassin ympärille oli asennettu ympyränmuotoinen kapillaarimittari.

Sukellusveneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös sukellusveneissä syvyysmittari on olennaisessa asemassa. Pisimpään on käytetty tavallisesta painemittarista kehitettyjä malleja. Niihin kuuluu runkoläpivienti joka voidaan sulkea sekä automaattisella että käsikäyttöisellä venttiilillä. Mittari yksinkertaisesti kertoo ulkopuolisen veden paineen joka on yksi ilmakehä kymmentä metriä kohti. Nykyaikaisissa sukellusveneissä käytetään myös elektronisilla paineantureilla toimivia mittareita, joskin turvallisuussyistä vanha painemittarimalli on edelleen käytössä. [1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vikman: SUKELLUS

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Vikman: Sukellus. Suomen urheilusukeltajain liitto 2007, ISBN 978-952-92-2066-3 (sid.)
  • Kari Jokinen: Sukeltajan tie : omakohtaisia seikkailuja veden alla ja vähän historiaa, Otava 1996, ISBN 951-1-14446-4