Syvyysmittari
Syvyysmittari on sukeltajan apuväline, josta hän näkee millä syvyydellä sukeltaja on. Nykyaikaiset sukellustietokoneet toimivat paineanturien avulla sähköisesti. Mekaanisissa mittareissa on erillinen käsin käännettävä muistiviisari, joka seuraa varsinaista mittarinosoitinta mutta jää osoittamaan suurinta käytyä syvyyttä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhimmat syvyysmittarit kehitettiin toisistaan tietämättä eri puolilla maailmaa; perusidea oli alkuperäisissä sama. Yksinkertainen syvyysmittari on U-kirjaimen muotoinen toisesta päästä tukittu lasiputki, joka kiinnitetään mitoitetulle asteikolle.
Bourdon-tyyppisessä mittarissa vesi pääsee käyristettyyn putkeen, joka hiljalleen oikenee paineessa; tämä oikeneminen käyttää mittarineulaa vaihteiston avulla. Koska avoin malli on herkkä veden epäpuhtauksille, mittarista kehitettiin nopeasti niin sanottu öljykylpymalli jossa putki on joustavaseinäisessä öljysäiliössä.
Kalvotyyppisessä mittarissa on joustava takakalvo, johon paine vaikuttaa, kalvon liike käyttää vaihteiston avulla mittarineulaa.
Erikoismallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suunto SM-80, yhdistetty kompassi ja syvyysmittari, jossa kompassin ympärille oli asennettu ympyränmuotoinen kapillaarimittari.
Sukellusveneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös sukellusveneissä syvyysmittari on olennaisessa asemassa. Pisimpään on käytetty tavallisesta painemittarista kehitettyjä malleja. Niihin kuuluu runkoläpivienti joka voidaan sulkea sekä automaattisella että käsikäyttöisellä venttiilillä. Mittari yksinkertaisesti kertoo ulkopuolisen veden paineen joka on yksi ilmakehä kymmentä metriä kohti. Nykyaikaisissa sukellusveneissä käytetään myös elektronisilla paineantureilla toimivia mittareita, joskin turvallisuussyistä vanha painemittarimalli on edelleen käytössä. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timo Vikman: Sukellus. Suomen urheilusukeltajain liitto 2007, ISBN 978-952-92-2066-3 (sid.)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vikman: SUKELLUS