Kognitiivinen kehitys
Kognitiivinen kehitys on tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvien taitojen kehitystä. Kognitiivisia taitoja ovat esimerkiksi ajattelu, havaitseminen, muistaminen, oppiminen, suunnittelu, ongelmanratkaisukyky, päätöksentekokyky ja keskittymiskyky.[1]
Psykologiassa kognitiivinen kehitys on tärkeä osa-alue. Monet psykologit ovat tutkineet ja luoneet teorioita siitä, kuinka kognitiivinen kehitys etenee. Yksi tunnetuimmista teorioista on Jean Piaget'n. Tässä teoriassa kehitys jaetaan neljään vaiheeseen:
- Sensomotorinen vaihe (0–2 vuotta)
- Esioperaalinen vaihe (2 - 6 vuotta)
- Konkreettisten operaatioiden vaihe (6 -11 vuotta)
- Formaalien operaatioiden vaihe (11 ja vanhemmat)[1]
Erik H. Eriksonin teoriassa jokainen kehitysvaihe pitää sisällään kriisin, joka läpikäytynä mahdollistaa normaalin kehityksen jatkumisen.[2]
Lev Vygotskin teoria on kulttuurihistoriallista koulukuntaa, joka painottaa historian ja kulttuurin merkitystä. Hänen teoriansa oppimisesta painottaa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä sekä kielen ja ajattelun välistä yhteyttä.[2]
Myöhemmin psykologiassa on painotettu ympäristötekijöiden ja vuorovaikutuksen merkitystä. Esimerkiksi kannustava ympäristö voi helpottaa lapsen ajattelun kehittymistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suomen leluyhdistys
- ↑ a b Eeva Anttila:Kehityspsykologia ja vaiheteoriat. Teatterikorkeakoulu.