Knuutilan kartano
Knuutilan kartano on Nokialla Pirkanmaan maakunnassa sijaitseva tila. Tilan omistaa Nokian kaupunki ja sen ylläpidosta vastaa Siuro-Seura.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Knuutilan kartanon historia ulottuu varmuudella ainakin 1400-luvulle. Kartanon alue on yksi koko Pirkanmaan vanhimpia tunnettuja asuinalueita, jolta on myös tehty merkittäviä rautakautisia esinelöytöjä.
Kartano tunnettiin ensin nimellä Niemenpää. Nimeksi vaihtui Bengtilä kartanon tullessa valtaneuvos Bengt Lydekessonin (Djäkn) omistukseen. Hänen mukaansa kartano tunnettiin pitkään Bengtilänä (Penttilä). Kartano on Nokian ja Viikin kartanoiden ohella yksi kolmesta seudun keskiaikaisesta säterikartanosta. Kartanon kukoistusaika olikin juuri keskiajalla.
Bengt Lydekessonin kuoltua (n. 1460) tila jakautui moneen osaan, joista 1/3 kokonaisuuden omistajana voidaan mainita muun muassa Ivar Fleming, Jöns Vestgöte ja hänen vaimonsa Kerstin Pedersdotter (Jägerhorn af Spurila) joka oli saanut osan kartanon maista perintönä, Kustaa Vaasa (1555), Kaarina Hannuntytär, Gyllenhjelm ja De la Gardie -suvut. 1500-luvulla kartano oli joitain vuosikymmeniä kuninkaankartano ja muun muassa Juhana herttuan kerrotaan pitäneen tilalla juhlat.
1700-luvulla osa vanhan kartanokokonaisuuden taloista oli Kruusin suvun omistuksessa ja yhdysviljämänä läheisen Nokian kartanon kanssa.
Knuutilan nimellä tunnettiin alun perin yksi Bengtilän kartanosta jakautuneista rälssitiloista. Knuutilan suvun yhdistässä kaikki vanhan kartanokokonaisuuden tilat uudelleen suurtilaksi 1700-luvun lopulta alkaen kokonaisuus alettiin kuitenkin tuntea Knuutilan kartanona.
1900-luvun vaihteessa Frans Oskar Knuutilan isännöimänä Knuutila oli yli tuhannen hehtaarin suuruinen. Kartanon maaomistus käsitti tuolloin käytännössä kaiken ympäröivän Penttilän kylän peltomaan ja muun muassa läheisen Siuron linnavuoren. Tilan koko pieneni kuitenkin yli puoleen 1960-luvulle tultaessa muun muassa valtion pakkolunastuksista johtuen. Knuutilan suku myi kartanon Nokian kauppalalle (nyk. Nokian kaupunki) vuonna 1964, mutta suku luopui päärakennuksen hallinnasta vasta vuonna 1989 Mauno Knuutilan kuoltua. Kartanon nykyisen rakennukset on rakentanut Knuutilan suku lukuun ottamatta luultavasti 1600-luvulla rakennettua kivikellaria.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gabriel Nikander & Eino Jutikkala, Suomen kartanot ja suurtilat III, 1945.
- Saarenheimo Juhani, Vanhan Pirkkalan historia, 1974.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]