Kirsti Hakkarainen
Kirsti Hakkarainen (13. toukokuuta 1927 Kivennapa – 21. joulukuuta 2008)[1] oli suomalainen käsikirjoittaja ja kirjailija.[2] Hän on kirjoittanut kuunnelmia, joiden perustana on arjen realismi. Sitä sävyttävät huumori ja eläytyvä ihmiskuvaus.[3]
Hakkaraisen vanhemmat olivat vääpeli Juho Hakkarainen ja Helena (o.s. Mikkolainen). Hakkarainen kävi keskikoulun, oli maa- ja tehdastyöläisenä, apteekkiharjoittelijana, torimyyjänä, lastenhoitajana, ja tarjoilijana. MRA-liikkeen kiertävä näyttelijä hän oli 1947–1948, simultaanitulkki ja maallikkosaarnaaja 1949–1957. Hakkarainen työskenteli virkailijana Tampereen kaupungin matkailutoimistossa 1958–1966.[2]
Kirsti Hakkaraisen tuhkat on siroteltu Vuokseen Imatralla hänen toivomuksensa mukaisesti. lähde?
Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piirakat, 1963.
- Onneksi on rahaa, 1966.
- Tyttö joka päihitti neljä miestä, 1975.
- Carolinan päiväkirja 1-4, 1978.
- Kalkutta, minun Kalkuttani, 1982.
Romaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bumerangi. Romaani. Lehtimiehet, 1969.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tampereen seurakuntayhtymä, Hakkarainen Kirsti, tuhkattu, mutta ei haudattu Tampereella, viitattu 9.5.2022
- ↑ a b Suomen Kirjailijat 1945–1980, Hakkarainen Kirsti, sivu 109, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
- ↑ Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 430
| ||||||||||
