Kielen ja ajattelun instituutti
Kielen ja ajattelun instituutti (ven. Институ́т языка́ и мышле́ния, Institut jazyka i myšlenija) oli Leningradissa vuosina 1921–1950 toiminut kielitieteellinen tutkimuslaitos.[1]
Laitos sai alkunsa Nikolai Marrin vuonna 1921 perustamasta Jafetidologisesta tutkimusinstituutista. Vuonna 1930 siihen liitettiin Neuvostoliiton tiedeakatemian venäjän kielen lautakunta ja vuonna 1931 se nimettiin Kielen ja ajattelun instituutiksi. Laitoksen johtajana toimi kuolemaansa saakka Nikolai Marr ja vuosina 1934–1950 Ivan Meštšaninov.[1]
Neuvostoliiton tiedeakatemiaan kuulunut instituutti keskittyi 1930-luvulla maan vähemmistökansojen sekä germaanisten ja romaanisten kielien typologisiin tutkimuksiin. Laitoksessa valmisteltiin venäjän kielten akateemista sanakirjaa ja kielioppia, venäjän murrekartastoa sekä muinaisvenäjän sanakirjaa. 1940-luvun lopulla sen työtä vaikeutti paluu aikaisempien vuosien dogmaattiseen marrilaisuuteen. Vuoden 1950 ”kielitieteellisen keskustelun” seurauksena[2] Kielen ja ajattelun instituutti yhdistettiin Moskovassa toimineeseen Venäjän kielen instituuttiin, joiden pohjalta muodostettiin tiedeakatemian kielitieteen instituutti. Vuonna 1956 perustettiin kielitieteen instituutin Leningradin osasto.[1] Nykyään sen toimintaa jatkaa Venäjän tiedeakatemian lingvistinen tutkimusinstituutti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 682. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
- ↑ Desnitskaja, A.V.: 50 let akademitšeskogo lingvistitšeskogo instituta iling.spb.ru. Arkistoitu 14.4.2012. Viitattu 25.2.2012. (venäjäksi)