Keskushyökkääjä (amerikkalainen jalkapallo)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pelinrakentaja (numero 13) ojentaa pallon keskushyökkääjälle (37) hyökkäyksen linjan blokatessa tilaa juoksupelissä.

Keskushyökkääjä (engl. running back, halfback, tailback, wingback, fullback, lyh: RB, HB, TB, WB, FB) on hyökkäyksen pelipaikka amerikkalaisessa jalkapallossa.

Keskushyökkääjä(t) asettuvat aloitusryhmityksessä hyökkäyksen takakentälle, noin 5 jaardia pelinrakentajan taakse. Hyökkäyksen muodostelmasta riippuen keskushyökkääjiä on yhtäaikaisesti kentällä 1-3. Keskushyökkääjän päätehtävät ovat kantaa palloa juoksupeleissä, toimia syötön vastaanottajana heittopeleissä tai avustaa heittopeleissä hyökkäyksen linjaa blokkaamaan puolustajia.

Keskushyökkääjän tehtävät ottelun aikana vaihtelevat yleisen pelitaktiikan, käytetyn hyökkäysmuodostelman ja valitun pelikuvion mukaan. Hyvältä keskushyökkääjältä edellytetään varmaa pallonkäsittelytaitoa, hyvää blokkien ja pelin lukukykyä, nopeutta, ketteryyttä sekä kestävyyttä. Kaikista kentällä olevista pelaajista keskushyökkääjiä taklataan keskimäärin eniten amerikkalaisen jalkapallon ottelun aikana.

Nimitykset halfback ja tailback ovat synonyymejä, koska amerikkalaisessa jalkapallossa käytetty englanninkielinen terminologia ei ole vakiintunutta. Esimerkiksi eri valmentajat käyttävät mielensä mukaan jompaakumpaa nimitystä keskushyökkääjästä. Kahden keskushyökkääjän pelisysteemiä käyttävät joukkueet nimittävät palloa enemmän kantavaa keskushyökkääjää joko halfbackiksi tai tailbackiksi ja blokkaavaa keskushyökkääjää fullbackiksi. Termi running back vastaa suomenkielistä yleisnimitystä keskushyökkääjä.

Halfback ja tailback[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halfbackin paikka eräässä hyökkäyksen aloitusryhmityksessä.

Keskushyökkääjistä halfback ja tailback kantavat hyökkäyspeleissä eniten palloa ja hyvää keskushyökkääjää pidetäänkin yhtenä menestyksen edellytyksistä. HB:n ja TB:n päätehtävänä on pallon kantaminen juoksupeleissä, ja heitä käytetään myös pallon kiinniottajina lyhyissä heittokuvioissa. Joskus he myös asettuvat aloitusmuodostelmassa laitahyökkääjän paikoille. Halfbackiä ja tailbackiä voidaan käyttää myös blokkaajina joko avustamassa hyökkäyksen linjaa heittopeleissä tai yhtenä juoksublokkaajana juoksupeleissä. Joissain harvemmin käytetyissä kikkapeleissä keskushyökkääjä voi toimia myös pallon heittäjänä pelinrakentajan sijaan.

Samoin kuin laitahyökkääjä tarvitsee pelinrakentajaa heittämään palloa, keskushyökkääjä tarvitsee hyökkäyksen linjan blokkausta edetäkseen kentällä. Usein keskushyökkääjälle tulee enemmän juoksuyrityksiä kuin laitahyökkääjälle kiinniottoja. Suurin vastuu juoksupeleissä lankeaa kuitenkin hyökkäyksen linjalle, jonka on blokkaamalla tehtävä aukkoja puolustukseen, joista pallonkantaja pääsee juoksemaan.

Fullback[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fullbackin eli blokkaavan keskushyökkääjän paikka eräässä hyökkäyksen aloitusryhmityksessä.

Keskushyökkääjistä tavallisesti kookkaampi, aloitusmuodostelmassa usein halfbackin eteen asettuva fullback on pääasiassa blokkaaja, jonka tehtävä on estää puolustajia taklaamasta toista, palloa kantavaa keskushyökkääjää. Heittopeleissä fullbackiä voidaan käyttää pallon vastaanottajana lähettämällä hänet juoksemaan heittokuvioita hyökkäyksen takakentältä. Useimmiten fullbackin roolina on heittopeleissä kuitenkin hyökkäyksen linjan tapaan estää puolustuksen linjamiehiä ja linjan läpi ryntääviä tukimiehiä säkittämästä pelinrakentajaa.

Keskushyökkääjien peluuttamisen taktiikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskushyökkääjien määrän kentällä ratkaisee joukkueen yleinen pelisysteemi ja valittu hyökkäyksen peli. Hyökkäyksessään juoksupelejä painottava joukkue käyttää kahden tai jopa kolmen keskushyökkääjän järjestelmää. Enemmän heittopelejä käyttävä joukkue pelaa yleensä yhdellä tai kahdella. Keskushyökkääjien määrää voidaan myös vaihdella ottelun kuluessa, mikäli esimerkiksi halutaan enemmän blokkaavia pelaajia juoksupeleihin. Kahden keskushyökkääjän järjestelmä on kuitenkin varsin yleisesti käytetty perussysteemi, joka tuo blokkausvoimaa juoksupeleissä, mutta myös potentiaalisia heiton vastaanottajia. Esimerkiksi joissakin hyökkäyksen heittopeleissä toinen keskushyökkääjistä voidaan lähettää heittokuvioon toisen jäädessä hyökkäyksen linjan taakse auttamaan blokkaamisessa ja suojelemaan pelinrakentajaa päälle ryntääviltä puolustajilta.

Pelinrakentajan ja hyökkäyksen linjan viedessä kentällä kuusi pelipaikkaa loput viisi jaetaan keskus- ja laitahyökkääjien kesken. Näin pelaajien jakautumisesta eri paikoille voikin puolustus saada pientä vihjettä siitä, minkälaisia pelejä hyökkäys mahdollisesti käyttää. Tässä tosin piilee hämäyksen vaara: esimerkiksi kolmen keskushyökkääjän asettuessa aloitukseen puolustus saattaa tulkita tämän mahdolliseksi tulevaksi juoksupeliksi, ja alkaa "ylipuolustaa" juoksua. Näin onnistuneen juoksuhämäyksen kautta saatetaan joku laitahyökkääjistä saada vapaaksi heitolle.