Keltapaviaani
| Keltapaviaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Osalahko: | Simiiformes |
| Yläheimo: | Cercopithecoidea |
| Heimo: | Häntäapinat Cercopithecidae |
| Alaheimo: | Marakattiapinat Cercopithecinae |
| Suku: | Paviaanit Papio |
| Laji: | cynocephalus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Papio cynocephalus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Keltapaviaani (Papio cynocephalus) on Afrikan keski- ja itäosissa elävä paviaanilaji. Sen elinympäristöä ovat savannit, avoimet metsät ja metsänreunat, kalliot sekä heinää ja piikkipensaikkoa kasvavat puoliaavikot. Kannan suuruus on vähintään kymmeniätuhansia yksilöitä.[2]
Keltapaviaaniuros on pituudeltaan 80–115 senttimetriä ilman häntää ja naaras 50–70 senttimetriä. Häntä on 46–68 senttimetriä. Uros painaa 22–30 kilogrammaa ja naaras 11–15 kilogrammaa. Turkki on kellertävänharmaa, ja pakaroiden yläpuolella on kiiltävänmusta paljas laikku.[2]
Keltapaviaani on päiväeläin, joka elää tavallisimmin 30–40 yksilön laumoissa. Naaras synnyttää yleensä yhden poikasen 1–2 vuoden välein. Naaras on sukukypsä viisivuotiaana ja uros seitsemänvuotiaana. Luonnossa keltapaviaani elää 20–30-vuotiaaksi ja vankeudessa joskus 40-vuotiaaksi.[2]
Keltapaviaanit ovat kaikkiruokaisia ja syövät monipuolisesti niin kasveja kuin kaikenlaisia pieniä eläimiäkin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wallis, J.: Papio cynocephalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Morris, Pat & Beer, Amy-Jane: Siilistä sarvikuonoon : Maailman nisäkkäitä, s. 106–109. (Encyclopedia of Mammals). Suomentanut Iiris Kalliola. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1190679.
| ||||||||||