Kefpiromi
| |
Kefpiromi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7R)-7-[[(2Z)-2-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)-2-metoksi-iminoasetyyli]amino]-3-(6,7-dihydro-5H-syklopenta[b]pyridin-1-ium-1-yylimetyyli)-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksylaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C22H22N6O5S2 |
| Moolimassa | 514,596 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 8–12 %[1] |
| Metabolia | vähäistä[1] |
| Puoliintumisaika | 1,7–2,3 tuntia[1] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi, intramuskulaarinen |
Kefpiromi (C22H22S2N6O5) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kefpiromi luokitellaan vaihtelevasti joko niin sanottuihin kolmannen tai neljännen sukupolven kefalosporiineihin. Sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerien soluseinän synteesin estoon. Lääkeaine on laajakirjoinen ja tehoaa useisiin grampositiivisiin bakteereihin esimerkiksi streptokokkeihin ja gramnegatiivisista bakteereista erityisesti enterobakteereihin ja Pseudomonas aeruginosaan. Kefpiromi on suhteellisen stabiili beetalaktamaasien katalysoimaa hydrolyysiä vastaan. Aine annostellaan ruiskeena lihakseen tai suoneen. Sitä käytetään vakavien bakteeri-infektioiden kuten verenmyrkytyksen, keuhkokuumeen ja vaikeasti hoidettavien virtsatulehdusten hoidossa.[1] [2][3][4][5]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kefpiromi on useimmiten hyvin siedetty. Se voi aiheuttaa haittavaikutuksinaan ripulia, huonovointisuutta ja ihottumaa.[1][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Lynda R. Wiseman & Harriet M. Lamb: Cefpirome. Drugs, 1997, 54. vsk, nro 1, s. 117–140. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 7.8.2020.
- ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 578–597. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 197. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 462–463. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)