Karl Johan Forsberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Johan Forsberg (28. heinäkuuta 1828 Vaasa19. syyskuuta 1901 Helsinki) oli suomalainen maatalouden kehittäjä, joka toimi valtionagronomina ja maataloushallituksen ensimmäisenä yli-insinöörinä.

Forsbergin vanhemmat olivat työnjohtaja, maanviljelijä Anders Forsberg ja Katarina Ulrika Hedenqvist. Hän opiskeli luonnontieteitä yliopistossa vuodesta 1847 alkaen ja toimi sitten maanviljelijänä. Vuonna 1860 hänestä tuli Maaskolan maanviljelyskoulun johtaja ja Viipurin läänin maanviljelysseuran sihteeri. Hänet nimitettiin ensin Kuopion läänin lääninagronomiksi vuonna 1863, sitten itäisen piirin valtionagronomiksi 1867 ja koko maan valtionagronomiksi vuonna 1881, kun toinen virka lakkautettiin[1]. Vuonna 1892 hänestä tuli maataloushallituksen yli-insinööri. Forsberg teki ulkomaanmatkoja, joiden yhteydessä hän vakuuttui, että Suomen on syytä kehittää karjataloutta. Tämän takia hän pyrki muun muassa edistämään rehukasvien viljelyä. Hän laati omakohtaisesti satoja viljelykiertosuunnitelmia, osallistui erilaisiin komiteoihin ja julkaisi muun muassa teoksen Johdatus pienemmille maanviljelijöille maidon hoidossa ja voin valmistamisessa Holsteinin tavalla vuonna 1866 sekä teoksen Ohje Edamerjuuston valmistamiseen, joka ilmestyi vuonna 1872.

Forsbergin puoliso vuodesta 1854 oli Cecilia Weissman von Weissenstein (k. 1902).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 203.
  • A.E. Sandelin, J. Tarnanen, E.S. Tammisto: Juustonvalmistus. Valion kirjasto N:o 8. Helsinki: Yhteiskirjapaino Osakeyhtiö, 1938. Sivu 6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtionagronomi, Otavan Iso tietosanakirja osa 9, palsta 908. Helsinki, Otava, 1967 (viite lähteistää toisen viran lakkauttamisen)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]