Kardinaalivaltiosihteeri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Pääasiassa lähteetön

Hänen Pyhyytensä Paavin valtiosihteeri
Secretarii Status de Sanctissimo Papa
Tunnus
Tunnus
Nykyinen
15. lokakuuta 2013 lähtien
Nimittäjä paavi
Kauden pituus ei ole määritelty
Perustettu 20. marraskuuta 1551
Ensimmäinen Girolamo Dandini

Hänen Pyhyytensä Paavin valtiosihteeri eli tunnetummin kardinaalivaltiosihteeri, joka johtaa Vatikaanivaltion valtiosihteeristöä eli Rooman kuurian vanhinta ja tärkeintä dicasteriumia ("konttoria").[1] Kardinaalivaltiosihteeri vastaa kaikista Vatikaanin poliittisista ja diplomaattisista toiminnoista. Kardinaalivaltiosihteeri kutsutaan monesti Vatikaanin pääministeriksi,[2] vaikka nimellisesti Vatikaan hallituksen puheenjohtaja on Vatikaanin kaupunkivaltion paavillisen komission puheenjohtaja. Nykyinen kardinaalivaltiosihteeri on Pietro Parolin.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavin nimittämä kardinaalisihteeri on yksi hänen tärkeimmistä neuvonantajistaan. Kuten yksi roomalaiskatolisen kirkon johtavista toimistoista, sihteerin on oltava kardinaali. Jos toimisto on avoinna, ei-kardinaalinen toimii valtiosihteerinä, joka käyttää valtiosihteerin toimivaltuuksia, kunnes sopiva korvaus löytyy tai sihteeri on kardinaali myöhemmässä kokoonpanossa.

Kardinaalivaltiosihteerin virkakausi päättyy, kun hänet nimittänyt paavi kuolee tai jättää virkansa. Sede vacanten aikana entinen valtiosihteeri muodostaa camerlengon ja paavillisen komission puheenjohtajan kanssa valtionhoitokomission siihen asti, kunnes uusi paavi on valittu. Tällöin valtiosihteerin virkakausi päättyy, vaikka hänet voidaan toki nimittää jatkokaudelle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viran historia ylttää secretarius intimuksen virkaan, jonka paavi Leo X vastaamaan kirjeenvaihdosta vakiintuvien Pyhän Istuimen diplomaattisten edustustojen kanssa. Tässä vaiheessa sihteeri oli varsin vähäinen virkamies Vatikaanin hallinnon todellisena johtajana toimiessa kardinaalinepos.

Paavi Julius III:n harkitsematon päätös nimittää kardinaalinepokseksi hänen väitetyn teinirakastajansa, käytännössä lukutaidottoman katupojan, Innocenzo Ciocchi Del Monte johti valtiosihteerin viran vahvistamiseen, koska tämän tuli ottaa kykenemättömän kardinaalinepoksen tehtävät hoidettavakseen. Paavi Innocentius X:n aikaan valtiosihteeri oli aina kardinaali ja vuonna 1692 paavi Innocentius XII lakkautti kardinaalinepoksen viran. Tuosta lähtien valtiosihteeri on ollut Vatikaanin tärkein virkamies.

Vuonna paavi Paavali VI:n apostolinen perustuslaki Regimini Ecclesiae Universae vahvisti valtiosihteerin asemaa entisestään asettamalla tämän kaikkien Rooman kuurian toimielinten yläpuolelle. Vuonna 1973 asemaa vahvistettiin entisestään, kun Paavali VI lakkautti historiallisen Pyhän Rooman kirkon kanslerin viran siirtäen sen tehtävät valtiosihteerille.

Viranhaltijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiosihteerit vuosina 1551–1644[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiosihteerit vuodesta 1644[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Giovanni Giacomo Panciroli (1644–1651)
  2. Fabio Chigi (1651–1655)
  3. Giulio Rospigliosi (1655–1667)
  4. Decio Azzolini (1667–1669)
  5. Federico Borromeo (1670–1673)
  6. Francesco Nerli (1673–1676)
  7. Alderano Cybo (1676–1689)
  8. Giambattista Rubini (1689–1691)
  9. Fabrizio Spada (1691–1700)
  10. Fabrizio Paolucci (1700–1721) (ensimmäinen kerta)
  11. Giorgio Spinola (1721–1724)
  12. Fabrizio Paolucci (1724–1726) (toinen kerta)
  13. Niccolò Maria Lercari (1726–1730)
  14. Antonio Banchieri (1730–1733)
  15. Giuseppe Firrao (1733–1740)
  16. Silvio Valenti Gonzaga (1740–1756)
  17. Alberico Archinto (1756–1758)
  18. Ludovico Maria Torriggiani (1758–1769)
  19. Lazzaro Opizio Pallavicini (1769–1785)
  20. Ignazio Boncompagni Ludovisi (1785–1789)
  21. Francesco Saverio de Zelada (1789–1796)
  22. Ignazio Busca (1796–1797)
  23. Giuseppe Doria Pamphili (1797–1799)
  24. Ercole Consalvi, sihteeri (1800); sihteeri (1800–1806)
  25. Filippo Casoni (1806–1808)
  26. Giulio Gabrielli (1808–1814) -Giuseppe Doria Pamphilj, sihteeri (1808) -Bartolomeo Pacca, sihteeri (1808–1814)
  27. Ercole Consalvi (1814–1823)
  28. Giulio Maria della Somaglia (28. syyskuuta 1823 – 17. tammikuuta 1828)
  29. Tommaso Bernetti, sihteeri (17. kesäkuuta 1828 – 10. helmikuuta 1829) (ensimmäinen kerta)
  30. Giuseppe Albani (31. maaliskuuta 1829 – 30. marraskuuta 1830)
  31. Tommaso Bernetti, pro-secretary (21. helmikuuta - 10. elokuuta 1831); kardinaalisihteeri (10. elokuuta 1831 – 12. tammikuuta 1836) (toinen kerta)
  32. Luigi Lambruschini (12. tammikuuta 1836 – 1. kesäkuuta 1846)
  33. Tommaso Pasquale Gizzi (8. elokuuta 1846 – 5. heinäkuuta 1847)
  34. Gabriele Ferretti (17. heinäkuuta 1847 – 31. joulukuuta 1848)
  35. Giuseppe Bofondi (1. helmikuuta - 10. maaliskuuta 1848)
  36. Giacomo Antonelli (10. maaliskuuta - 3. toukokuuta 1848) (ensimmäinen kerta)
  37. Anton Orioli (5. toukokuuta - 4. kesäkuuta 1848), vt.
  38. Giovanni Soglia Ceroni (4. kesäkuuta - 29. marraskuuta 1848)
  39. Giacomo Antonelli (29. marraskuuta 1848 – 6. marraskuuta 1876) (toinen kerta)
  40. Giovanni Simeoni (18. joulukuuta 1876 – 7. helmikuuta 1878)
  41. Alessandro Franchi (5. maaliskuuta - 31. heinäkuuta 1878)
  42. Lorenzo Nina (9. elokuuta 1878 – 16. joulukuuta 1880)
  43. Luigi Jacobini (16. joulukuuta 1880 – 28. helmikuuta 1887)
  44. Mariano Rampolla (2. kesäkuuta 1887 – 20. heinäkuuta 1903)
  45. Rafael Merry del Val (12. marraskuuta 1903 – 20. elokuuta 1914)
  46. Domenico Ferrata (4. syyskuuta – 10. lokakuuta 1914)
  47. Pietro Gasparri (13. lokakuuta 1914 – 7. helmikuuta 1930)
  48. Eugenio Pacelli (9. helmikuuta 1930 – 10. helmikuuta 1939)
  49. Luigi Maglione (10. maaliskuuta 1939 – 22. elokuuta 1944)
  50. Domenico Tardini (15. joulukuuta 1958 – 30. heinäkuuta 1961)
  51. Amleto Giovanni Cicognani (12. elokuuta 1961 – 30. huhtikuuta 1969)
  52. Jean-Marie Villot (2. toukokuuta 1969 – 9. maaliskuuta 1979)
  53. Agostino Casaroli (1. heinäkuuta 1979 – 1. joulukuuta 1990)
  54. Angelo Sodano (29. kesäkuuta 1991 – 22. kesäkuuta 2006)
  55. Tarcisio Bertone (15. syyskuuta 2006 – 15. lokakuuta 2013)
  56. Pietro Parolin (15. lokakuuta 2013 – )

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Profile: The Secretariat of State The Holy See. Viitattu 18.4.2007.
  2. ↑ "The Vatican’s secretary of state visits Moscow for the first time in 19 years", The Economist, 25 August 2017. Luettu 26 August 2017. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kardinaalivaltiosihteeri&oldid=21929375”