Kapealehtisavikka
| Kapealehtisavikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Savikat Chenopodium |
| Laji: | pratericola |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chenopodium pratericola |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kapealehtisavikka (Chenopodium pratericola) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva savikkakasvi.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksivuotinen kapealehtisavikka kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on useimmiten harmaanvihreä ja hyvin jauhoinen. Varsi on pysty, kova, vihreäraitainen ja lehtihangoiltaan vihreä. Kierteisesti olevat lehdet ovat lyhytruotisia. Lehtilapa on kasvin keskiosissa kooltaan tavallisesti 2–4 cm, ehytlaitainen tai sen tyviosassa on joskus yksi tai kaksi isoa liuskamaista hammasta. Lehtilapa vaihtelee muodoltaan kapeanpuikeasta suikeaan ja tasasoukkaan, kärki on lyhytsuippuinen ja otainen. Vihreä kukinto on tavallisesti pitkälti lehdetön ja muodoltaan tavallisesti tähkämäinen. Kukinnon sykeröt ovat pieniä ja tiheitä. Suomessa kapealehtisavikka kukkii elo-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 1,2–1,6 mm pitkä, ympärykseltään pyöreä, tylppäreunainen sekä pinnaltaan matalakuoppainen.[2]
Laji muistuttaa suuresti kapealehtisiä jauhosavikka-yksilöitä (C. album).[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapealehtisavikka on alkujaan kotoisin Pohjois-Amerikasta.[1] Suomessa lajia on tavattu satunnaisesti eri puolilta maata Oulun korkeudelle saakka.[4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kapealehtisavikka on Suomessa uustulokas, jota on tavattu erilaisilla joutomailla kuten myllyillä, rautateillä, satamissa, kaatopaikoilla ja täytemailla.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muiden savikkalajien tapaan myös kapealehtisavikka sopii ihmisravinnoksi.[1] Kapealehtisavikat ovat ruskopikkumittarin (Eupithecia sinuosaria) ja savikkamittarin (Pelurga comitata) ravintokasveja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 129.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126–127, 129.
- ↑ Den virtuella floran: Smalmålla Viitattu 24.2.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Kapealehtisavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 24.2.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Kapealehtisavikan levinneisyys Suomessa.
- Suomen Lajitietokeskus: Kapealehtisavikka (Chenopodium pratericola)
- ITIS: Chenopodium pratericola (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Chenopodium pratericola (englanniksi)
- Flora of North America: Chenopodium pratericola (englanniksi)
|