Kalmojuuret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalmojuuret
Rohtokalmojuuri (Acorus calamus)
Rohtokalmojuuri (Acorus calamus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Acorales
Heimo: Kalmojuurikasvit Acoraceae
Suku: Kalmojuuret Acorus
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kalmojuuret Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kalmojuuret Commonsissa

Kalmojuuret (Acorus) ovat yksisirkkaisiin kuuluva suku, joka yksin edustaa kalmojuurikasvien heimoa Acoraceae ja lahkoa Acorales. Aiemmin kalmojuuret luokiteltiin vehkakasvien heimoon Araceae.

Kalmojuuret ovat monivuotisia ruohoja, joiden silmut talvehtivat joko maan pinnalla tai sen alla. Ne kasvavat vesistöjen rannoilla ja soiden tuntumassa. Niiden lehdet ovat miekkamaiset, vihreät tai kellanvihreät, tyvestään punertavat.[2] Hyvin pienikokoiset kukat ovat järjestäytyneet puikeloksi, jonka pituus on 4–10 cm. Kalmojuuria on käytetty yrtteinä, rohtokasveina ja koristekasveina.

Kalmojuuriin kuuluu kaksi lajia:

  • Rohtokalmojuuri (Acorus calamus)
    • var. americanus (Pohjois-Amerikan subarktisista osista Yhdysvaltain pohjois- ja itäosiin)
    • var. angustatus (Aasia)
    • var. calamus (Himalaja, Siperiasta Koreaan)
  • Heinäkalmojuuri (Acorus gramineus)
    • var. pusillus – kääpiö- eli hentokalmojuuri

Lahko Acorales, heimo Acoraceae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahko muodostaa yksisirkkaisten kladogrammissa eli evoluutiopuussa ensimmäiseksi eroavan kehityslinjan. Sen apomorfioita eli ominaisuuden kehittyneempiä muotoja kantamuotoon verrattuna voivat olla kukinnon eräät ominaisuudet, kuten vanallisuus, tiheän tähkämäinen puikelo (spadix) ja siihen liittyvä kookas suojuslehti (spatha) sekä kukkien perättömyys. Lisäksi tulee pari anatomista piirrettä: putkiloiden puuttuminen kuljetussolukosta ja siemenen ulkovalkuainen (perispermi).[3]

Heimotasolla apomorfioita tulee lisää, ja ne koskevat pääasiassa anatomisia ominaisuuksia. Lehdet ovat syrjittäisiä, reuna on varren puolella (isobifasiaalisuus). Kukintovanassa on kaksi erillistä kuljetussolukkoa. Yksittäisissä kukissa ei ole suojuslehtiä (kukinnossa kylläkin yksi iso). Emilehden selkäpuolella ei ole johtojännettä, ja sikiäimen lokeroissa on erittäviä solukarvoja (trikoomia). Emin vartalo on leveä ja massiivinen. Siemenaiheen kalvoissa (integumenteissa) on karvoja, ja siemenaiheessa ns. hypostaasirakenne on kookas keskuksineen ja säteittäisine soluineen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS
  2. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.7.2009. (ruotsiksi)
  3. Stevens 2001 -
  4. Stevens 2001 -