Kaarlo Gummerus
Kaarlo Immanuel Gummerus (27. kesäkuuta 1875 Rantsila – 20. maaliskuuta 1928 Kurkijoki) oli suomalainen piirieläinlääkäri ja hevosasiantuntija.[1][2]
Kaarlo Gummeruksen vanhemmat olivat Pihtiputaan kirkkoherra Alexander Gummerus ja Alma Maria Nordlund. Hän pääsi ylioppilaaksi 1895 Vaasan lyseosta ja suoritti eläinlääkäritutkinnon Tukholman eläinlääkärikorkeakoulussa 1901.[1][2]
Gummerus oli piirieläinlääkärinä Nurmeksessa 1902, Seinäjoella 1902–1903, Saarijärvellä 1903–1907 ja Kurkijoella 1907–1919. Hän oli Kurkijoen maamiesopiston lehtorina ja hevoshoitokoulun johtajana vuodesta 1920 alkaen.[1][2]
Gummerus oli hevosjalostuksen asiantuntija ja hän toimi useiden hevosjalostusyhtymien puheenjohtajana sekä palkintotuomarina ja toimihenkilönä useissa kotieläinnäyttelyissä. Hän kirjoitti myös useita teoksia hevosten hoidosta.[2]
Kaarlo Gummerus oli naimisissa vuodesta 1901 Ines Maria Selinin kanssa.[1]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotieläinten terveys- ja sairashoito. WSOY 1915, 4. laajennettu painos 1922, 5. painos 1926
- Hevoshoidon käsikirja; kirj. Kaarlo Gummerus ja Axel Alfthan. WSOY 1917, 2. painos 1921, ilmestyi viron kielellä nimellä Hobusekasvatuse käsiraamat 1-2. Kirjastusühisus "Maa", Tallinn 1921, 1923
- Lyhyt hevoshoito-oppi: maatalouskouluja varten; kirj. Kaarlo Gummerus ja Axel Alfthan. WSOY 1918
- Kavionhoito- ja kengitysopas: maamiehiä varten. Gummerus 1923, 2. painos 1927
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arvid M. Bergman : Kengitys-oppi; suomeksi toimittanut Kaarlo Gummerus. Gummerus 1909