Juovakenguru
| Juovakenguru | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Harvaetuhampaiset Diprotodontia |
| Alalahko: | Macropodiformes |
| Heimo: | Kengurut Macropodidae |
| Alaheimo: | Sthenurinae |
| Suku: |
Lagostrophus Thomas, 1886 |
| Laji: | fasciatus |
| Kaksiosainen nimi | |
 Juovakengurun levinneisyys |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Juovakenguru[2][3] (Lagostrophus fasciatus) on pussieläin, joka elää nykyään kolmella[1] Australian länsipuolella olevalla saarella. Se on ainoa Lagostrophus-suvun ja Sthenurinae-alaheimon vielä elossa oleva laji. Juovakenguru eli ennen myös Australian mantereella, mutta kuoli sieltä sukupuuttoon ilmeisesti vuonna 1963; viimeinen näköhavainto siitä tehtiin vuonna 1906. Mantereelta katoaminen johtui mahdollisesti elinalueen hävittämisestä, ruoan vähenemisestä sekä saalistajien lisääntymisestä.[4]
Käytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juovakenguru on sosiaalinen yöeläin ja elää yleensä ryhmissä pesimisalueella. Pesät sijaitsevat tiheiköissä ja tiheiden pensaiden alla. Lajin urokset ovat erittäin aggressiivisia; aggressiivisuus ilmenee erityisesti urosten kesken ravinnosta taisteltaessa.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juovakengurut ovat pienikokoisia; ne painavat noin 1,7 kg, naaraat ovat hieman uroksia painavampia. Kengurut ovat päästä häntään 80 cm:n pituisia, josta hännän pituus on noin puolet (keskimäärin 37,5 cm). Kuono on lyhyt ja turkki on pitkä ja harmaa, jossa on keltaisia ja hopeita täpliä. Alavatsalla turkki muuttuu vaaleamman harmaaksi. Selän puolella turkissa on keskiselältä lähteviä mustia raitoja, jotka jatkuvat aina hännän alkuun asti.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juovakenguru on kasvinsyöjä ja saa suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä syömistään kasveista. Ruokavalio koostuu erilaisista ruohoista, hedelmistä sekä muista syötävistä kasveista.[4]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiima-aika alkaa joulukuussa ja päättyy syyskuussa. Juovakenguru tulee lisääntymiskykyiseksi vuoden iässä mutta lisääntyy yleensä vasta toisena elinvuotenaan. Tiineys kestää muutaman kuukauden. Poikasia syntyy normaalisti vain yksi, mutta joskus naaras synnyttää vuoden aikana kahdesti. Poikaset pysyvät naaraan pussissa puoli vuotta, jonka jälkeen naaras hoitaa poikasta vielä kolmisen kuukautta.[4] Tilanteissa, jossa poikanen kuolee, on joillakin naarailla toinen sikiö, josta voidaan synnyttää uusi poikanen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Burbidge, A.A. & Woinarski, J.: Lagostrophus fasciatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1972. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ Haaramo, Mikko: Macropodidae: Macropodinae Mikko's Phylogeny Archive. 12.2.2013. Helsingin yliopisto. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ a b c Australian Wildlife Conservancy australianwildlife.org. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 29.7.2007. (englanniksi)